sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Minä ja kuningas alkoholi

Olen jonkin verran kirjoittanut isäni alkoholismista ja siitä miten se on vaikuttanut minuun. Nyt ajattelin kirjoittaa siitä kuinka itse koen alkoholin osana omaa elämääni.

Ensimmäiset alkoholikokeilut tapahtuivat teini-iässä kuten varmasti monella muullakin, ja kuten monet muutkin en minäkään osannut sitä teininä oikein käyttää. Usein tuli juotua liikaa ja sitten voitiin pahoin. Onneksi olin aina ystävien seurassa kun käytin alkoa ja aina oli joku joka huolehti. Nuorena aikuisena alkoa tulikin otettua melkeinpä joka viikonloppu, en tiedä olisiko sitä siinä vaiheessa jo voinut ongelmana pitää, koska vaikka olisin ollut menossa seuraavana päivänä töihin niin silti piti päästä baariin. Toisaaltahan tuo on sen ikäisillä aika "normaalia", tai mikä nyt on sitä normaalia alkoholin käyttöä?

Oikeastaan vasta kun lapsia sain niin oma alkoholin käyttö rauhottui, siis siinä mielessä että en enää aina vapailla juossut baareissa. Nykyään tulee enemmänkin tyydyttyä siihen saunasiideriin ja viinilasilliseen silloin tällöin. Kunnolla otan ehkä 2-3 kuukauden välein. Eli vaikka isälläni onkin alkoholiongelma niin en silti itse ole täysi absolutisti. Monesti lasisen lapsuuden eläneillä itsellään on joko alkoholiongelma tai sitten ovat vallan käyttämättä, ehkä juuri siitä syystä että geenit riippuvuuteen ovat olemassa.

Mutta mikä sitten on sitä ongelma käyttöä?
Alkoholismin lääketieteelliset kriteerit ICD-10:n mukaan ovat:

1.Voimakas himo tai pakonomainen halu ottaa alkoholia.
2. Heikentynyt kyky hallita alkoholin käytön aloittamista, määrää tai lopettamista.
3. Vieroitusoireita alkoholin käytön päättyessä tai vähentyessä. Voi ilmetä (a) alkoholille tyypillisenä vieroitusoireyhtymänä tai (b) alkoholin tai muun samankaltaisesti vaikuttavan päihteen käyttönä vieroitusoireiden lievittämiseksi. 
4. Sietokyvyn kasvu. Voi ilmetä siten, että (a) käytettyä annosta suurennetaan päihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi tai (b) entinen annos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen käytön jatkuessa. 
5. Käytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi. Voi ilmetä (a) muista merkittävistä kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen lähteistä luopumisena joko osittain tai kokonaan siten, että (b) tuntuva osa ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön ja sen vaikutuksista toipumiseen. 
6. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen. 

Näistä kriteereistä  kolmen tai useamman on esiinnyttävä yhdessä ainakin kuukauden ajan tai toistuvasti 12 kuukauden pituisen jakson ajan, jotta voidaan puhua alkoholismista.

Itse koen että jos yksikin noista kohdista toteutuu niin se on ongelma.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin niin oma alkoholin käyttöni on vähentynyt roimasti lasten saannin jälkeen. Kotona lasten aikana en ota kuin sen yhden, en halua heidän aikanaan olla humalassa mutta en kuitenkaan halua piilotella heiltä alkoholia kokonaan. Haluan että lapseni oppivat minulta, että alkoholia voi käyttää myös fiksusti, eikä kaikkia alkoholia nauttivia ihmisiä tarvitse pelätä koska kaikki eivät ole räkäkännissä vaikka joisivatkin olutta, viiniä tms.
Itselleni tuo isäni juominen jätti sen jäljen, että kännäävien ihmisten seurassa oleminen tuo minulle epämukavan olon. Ennen hoidin asian niin että aloin sitten itsekin juomaan, että saisin tuon epämukavan olon pois. Nykyään noita tilanteita tulee onneksi harvoin.

Lasten aikana en tosiaan humalassa halua näyttäytyä, mutta en myöskään halua että lapset joutuvat joka viikko lähtemään hoitoonkaan sen takia että vanhemmat voivat kännätä. Eikä kyllä sille käännäämiselle ole itselläni suurempia halujakaan. Tuo 2-3 kuukauden välein on oikein sopiva väli.

Törmäsin fb:ssä kyselyyn "kuuluuko alkoholi sinun jouluusi?" vastausvaihtoehtoina oli vain "kyllä" tai "ei", todella moni joilla oli lapsia oli vastannut "ei" ja perustellut juuri tällä että "joulu on lasten juhla, eikä silloin kännätä". Onko suomalainen alkoholikulttuuri oikeasti vieläkin sitä että joko vedetään perseet tai sitten ei juoda ollenkaan? Kyllä minun jouluuni kuuluu alkoholi, ruuan kanssa nautitaan viiniä kuten juhla-aterialla kuuluukin. Ei sitä silti pullo tolkulla kiskota, eikä missään nimessä humalahakuisesti. Ja tämä on juuri se esimerkki mitä haluan lapsilleni tässä asiassa antaa; alkoholia voi nautia myös ilman humalahakuisuutta.

En halua kenenkään alkoholin käyttöä rajoittaa, jokainen tehköön elämällään mitä haluaa, mutta silloin kun kyseessä on lapsi niin kehoittaisin jokaista vanhempaa tarkkailemaan omaa alkoholin käyttöään ja sitä miten se vaikuttaa suorasti ja epäsuorasti lapseen. En minäkään kännisen isäni seurassa kovin monesti ollut, mutta jäljet jäi siitä että alkoholi meni minun edelleni. Viikko toisensa jälkeen jouduin pettymään kun odotin perjantaina isää hakemaan. Lapsi odottaa niitä yhteisiä vapaapäiviä vanhempiensa kanssa, jos hän "joutuukin" viettämään sen mummulassa tai muussa hoitopaikassa, voi sekin viestiä lapselle etteivät vanhemmat haluakaan olla hänen kanssaan.

Hyvää joulun odotusta kaikille!