Joulutohinaa

Onpas taas vierähtänyt tovi kun viimeksi kirjoittelin, on tää joulun aika vaan aika hässäkkää :) Tilanne on siis nyt se että olen ollut sairaslomalla nyt kohta kaksi viikkoa. Liitoskivut meni sen verran pahoiksi etten saanut enää kunnolla nukuttua ja muutenkin työnteko alkoi olla raskasta, kävin sitten lääkärillä joka totesi että kohdun suu on pehmentynyt ja kirjoitti sairaslomaa 27.12 saakka. 28.12 on jo lääkäriaika varattuna jolloin jatketaan sairaslomaa mikäli kivut ei helpotu ennen sitä. Toistaiseksi ei juurikaan muutosta ole tapahtunut, aina kun vähänkin tekee jotain ylimääräistä niin alkaa taas sattua ja kun ei tässä joulun alla nyt ihan malttaisi sohvallakaan makoilla kun olis yhtä ja toista tehtävää.

Sunnuntaina lähdetään miehen kanssa Tallinaan pariksi yöksi, haluttiin tehdä vielä pieni reissu kaksin kun kohta sitä taas olla möllötetään kotona poikien kanssa :) Pääseepähän samalla vähän kiertelemään Tallinnan joulutoria ja tekemään viimeisiä jouluostoksia. Joululahjat alkaa olla ostettuna ja joulufiilis on jo korkealla.

Marraskuussa vietettiin pojan 3-vuotis synttäreitä ja leluja tuli niin että joululahjaks ei tarvita enää yhtään :D

Mopopojan kakku

Onnellinen synttärisankari

Viikko synttärikemujen jälkeen käytiin isännän kanssa Scootterin keikalla Helsingissä, inansa harmitti etten päässyt kunnolla eturiviin joraamaan. Ysäri musiikki on lähellä sydäntä ja kyllähän tollasilla keikoilla pitäis tampata kunnolla eikä vaan istua paikallaan. No, ehkä sitten ens kerralla :D

 

 

 

Pallomahan ysärilookki :D

Joulutohinoissa on tänä vuonna halunnut olla mukana myös tuo 3-vuotias, ollaan leivottu yhdessä ja askarreltu. Halusin tehdä tänä vuonna myös syötäviä lahjoja joten päädyin Kinuskikissan ohjeella tehtyihin tryffelipalloihin.

Lisäksi askarreltiin pojan kanssa näihin paketteihin myös kuusenkoristeet taikataikinasta ja maalattiin sormiväreillä :)

Ai niin, sain vihdoin vauvanvaatteille vaatekaapin ja vaatteet lajiteltua koko järjestykseen :)

28+1

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!! <3

It's a....

BOY!!! Eli mahassa köllöttelee siis poika, eli meidän isoveli saa pikkuveikan <3 Rakenneultra siis takana ja Toukalla näyttäisi kaikki olevan kunnossa, mitatkin osuu yksiin viikkojen kanssa. Nyt on sitten kovat nimipohdinnat käynnissä, koska yksikään mun ehdottama nimi ei mennyt miehelle läpi niin ole nyt siirtänyt keksimisvastuuta hänelle. Nyt on sitten kaksi nimeä jotka sopii molemmille ja niistä pitäisi päättää se paras :) Tämä keskiraskaus tuntuu olevan nyt sitä ihaninta aikaa, pienia kipuiluja selässä on edelleen, mutta tukivyön käytöllä niistäkin selviää. Tosin tuo tukivyön jatkuva käyttö tuntuu lisäävän supistelua, mutta onneksi nekin ovat vielä kivuttomina pysyneet. Välillä alamahassa tuntuu vihlasuja ja liitoskipujakin aina silloin tällöin on, mutta muuten mennyt tämä toinen kolmannes oikein hyvin :) Nyt pitäisi alkaa lastenhuonetta pikkuhiljaa sisustelemaan uusiksi, että saataisiin ainakin uusi vaatekaappi mahtumaan, alkaa nuo vauvanvaatteet vallata muuten joka paikan. Hirveesti en ole vielä uutena ostanut, mutta käytettynä saanut ja kirpparilöytöjä tehnyt senkin edestä. Enää pitäisi siis hommata niitä isompia juttuja, kuten sitteri, hoitopöytä, turvakaukalo, leikkimatto, vaunut löytyy vielä esikoisen jäljiltä ja samoin pinnasänky. Tosin pitäisi isomalle ostaa uusi sänky että saadaan vanha vauvan käyttöön :)
Vauvan sukupuolesta vielä sen verran, että vaikka itselläni vahva tyttötunne olikin ja toiveissakin ehkä se tyttö niin silti olen onnellinen että vauvalla on kaikki hyvin eikä sillä sukupuolella oikeasti mitään merkitystä ole. Isoveikalle se tietenkin on kivempi että saa pikkuveljen, pääsevät sitten yhdessä keksimään kolttosia äidin pään menoksi :) Ja jospa he sitten isoina poikina saisivat itse niitä tyttöjä niin pääsen sitten pukemaan niitä prinsessoiksi :)

Elämää ja kuolemaa

Tänään oli yhden elämääni isoisti vaikuttaneen ihmisen hautajaiset. Rakas taatani saatettiin viimeiselle matkalleen. Eihän siellä kyyneleiltä vältytty. Hautajaiset oli kauniit ja taataa muisteltiin kauniilla sanoilla. Itse en kyennyt puhumaan koska olin niin herkässä mielentilassa että itkin aina kun joku muu muisteli taataa. Itselläni on muistoja taatasta paljon, vietinhän Viljakkalan mummolassa ison osan lapsuuttani. Taatalla oli aina aikaa touhuilla meidän lastenlasten kanssa ja hän oli itsekin mieleltään kuin pieni lapsi ja keksi kanssamme kaikenlaisia kommelluksia joista sitten mummu meille nalkutti. Taatan kanssa käytiin ongella, talvella pilkillä, pyöräilemässä, uimassa, tehtiin puuhommia, joista muistona on sääressä arpi jonka sain kun löin kirveellä siihen. Taatan kanssa ei ollut koskaan tylsää, hän kolasi talvella katolta lumet isoksi kasaksi jonne sitten me mukulat hypimme katolta, tästäkin mummu motkotti kun katolla kiipeilimme. Koska oma lapsuuteni oli niin rikas juuri taatan ansiosta, niin toivoisin omille lapsilleni samaa. Valitettavasti oma isäni ei pysty niitä saappaita täyttämään, joten vaarin virkaa toimittaa isäpuoleni sekä tietenkin mieheni isä, molemmat aivan loistovaareja :) Vaarit tuntuukin tällä hetkellä olevan tuon uhmaikäisen tärkeimmät ihmiset, vaari kun on läsnä niin kukaan muu ei saa laittaa kenkiä jalkaan tai takkia päälle. Se on suuri rikkaus että lapsella on paljon läheisiä ihmisiä pitämässä huolta ja touhuamassa heidän kanssaan. Etenkin isovanhemmat ovat tässä isossa roolissa, vanhemmilla kun ei usein ole aikaa eikä energiaa touhuilla lasten kanssa, mutta isovanhemmilla sitä tuntuu riittävän, ihan kuin heistäkin tulisi lapsia jälleen. Koska omaa lapsuutta ei takaisin saa, täytyy yrittää luoda omille lapsille yhtä hyvä ellei parempikin lapsuus jotta heilläkin olisi ihania muistoja joita kantaa mukanaan.

Lepää rauhassa taata, olet rakas ja muistoissa ikuisesti <3

Elämä jatkuu sinussa <3

Itkua ja naurua

Viime kerrasta onkin taas vierähtänyt aikaa. Paineita seurailin viikon ajan ja ne olivat kunnossa, siitä huolimatta jouduin olemaan pari päivää töistä pois koska kärsin kovasta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Päivä meni ihan sohvalla maaten, niin paha olo oli. Tulipahan se tämän raskauden ensimmäinen pöntön halailukin koettua. Tämän episodin jälkeen onkin ollut ihan hyvä olo ja ruokakin on alkanut maistumaan. Turvotukseen ja ruuansulatusvaivoihin aloin syömään Activia-jogurttia ja sekin vaiva on nyt helpottanut, että ei ne mainokset ihan puppua ole.

Viime viikkoon mahtui myös juhlaa, työpaikkani täytti 1-vuotta ja sitä juhlittiin niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin kesken. Itse sain olla organisoimassa molempia juhlia ja hauskaa oli. Olimme työporukalla vuokranneet saunatilat ja tilanneet sinne ruuat, sauna oli lämmin ja mässyä riitti, itse kun en voinut juoda niin keskityin syömiseen :D Naurettua tuli niin että vedet valui silmistä, tosin meidän poppoolla on aina hauskaa, oli arki tai juhla.

Samana päivänä kun oli nuo henkilökunnan juhlat, sain aamulla tiedon että vaarini on nukkunut pois. Olin pienenä vaarin tyttö ja juuri vaari on minut opettanut uimaan ja ajamaan pyörällä. Aikuisiällä yhteydenpito on jäänyt, eikä vaaria tullut käytyä katsomassa pitkään aikaan. Huonoa omaatuntoa poden tästä, mutta turha se on enää itkeä kun maito on maassa. Muutenkaan en ole isän puolen suvun kanssa tekemisissä ollut vuosiin. Isään välit menivät 4 vuotta sitten, sain tarpeekseni yli 20-vuotta katseltuani sitä ryyppäämistä ja itsesääliä. Edes lapseni ei ole tavannut tätä biologista vaariaan, vaan pitää minun isäpuoltani vaarina ja näin asia tulee olemaan myös tämän oisen lapsen kohdalla. Itselläni on lapsena ollut ihana vaari joka on jaksanut touhuta kanssani kaikkea, joten halusin että myös omilla lapsillani on sellainen vaari ja isäpuoleni on tämän tehtävän täyttänyt oikein hyvin. Nyt mietin että millä kokoonpanolla menemme oman vaarini hautajaisiin, koska en haluaisi että lapseni edelleenkään tapaa biologista vaariaan ja alkaa tästä kyselemään. En kuitenkaan haluaisi mennä ihan yksinkään, koska en koe kuuluvani siihen sukuun niin minulla olisi vain ulkopuolinen olo. Ja tietenkin tässä tilassa haluaisin jonkun tuekseni koska se päivä tulee olemaan henkisesti erittäin raskas. Muistot tulvivat mieleen jo nyt kun kirjoitan aiheesta.

Paineita

Tänään oli neuvolalääkäri, ultrattiin, tehtiin sisätutkimusta ja yleisestä terveydentilasta keskusteltiin. Sisätutkimus tehtiin siis niiden taannoisten vuotojen vuoksi, mutta kaikki näytti olevan siltä osin hyvin eikä vuotojakaan ole enää ollut. Ultrassa näkyi ihana Toukka joka ensin nukkui hijaa paikallaan, mutta häiriintyi sitten sörkkimisestä ja alkoi mönkiä yksiössään parempaan asentoon. Tuo ultrassa käyminen on aina yhtä ihanaa ja voisin katsella tuntikausia sen pienen ihmeen liikkumista ja kuunnella sykettä <3 Kotidopplerilla sain onneksi myös sykkeet jo kuulumaan joten niistä voin nauttia ihan kotoloissa :) Neuvolaan oli tarkoitus mennä koko perheen voimin, mutta koska poitsulla nousi eilen kuume niin päädyimme siihen että mies jäi pojan kanssa kotiin sairastamaan. Viime yökin meni niin että mies nukkui pojan huoneessa, koska poika oli niin itkuinen ettei nukkumisesta yksin tahtonut tulla mitään.

Pieni potilas <3

Neuvolasta sain ohjeeksi seurata verenpainetta nyt viikon ajan, aamuin illoin. Alapaine oli korkea ja jos seurannassa se pysyy edelleen yli 90 niin varataan lääkärille aikaa ja tutkitaan tarvitaanko lääkitystä. Mullahan on siis aina ollut korkeat paineet, asialle ei vaan koskaan ole tehty mitään ja suvussa on verenpainetautia joten myös sukurasitetta löytyy. Selkävaivoihin sain mysö jumppaohjeita ja ohjeistuksen käyttää tukivyötä koska se helpottaa kipua, tosin olen käyttänyt nyt vyötä vain töissä. Nyt täytyy mennä pikkupotilaan viereen päiväunille :)

Rv 15+6

Tyttö vs. poika

Alkaahan tuo pikkuhiljaa mietityttää että kumpi siellä masussa asustaa. Kun nyt ennestään se poika jo on, niin olisihan se oma prinsessa kiva (varsinkin kun rakastan kaikkea vaaleanpunaista ja pitsiä). Toisaalta sitten taas pojasta olisi enemmän seuraa isoveikalle. Oikeastaanhan se on ihan sama kumpi sieltä tulee, rakas se on silti :) Mutta onhan sitä hauska arvuutella ja aion kyllä rakenneultrassa asiasta kysyä, koska en pysty elämään jännityksessä loppuun saakka. Uskomuksiahan vauvan sukupuolen määrittelemiseen on lukemattomia, omalle kohdalleni ne antavat kovin ristiriitaisia tuloksia;

Sydämensyke

Legendan mukaan yli 140 sykettä minutissa tarkoittaa tyttöä ja alle 140 poikaa.
- vauvalla syke 160 tienoilla, eli tämän mukaan tyttö tulossa

Makea ja hapan

Himoitsetko jäätelöä joka päivittäin? Jotkut uskovat, että se tarkoittaa tyttölasta. Jos mielit taas kaikkea suolaista ja hapanta, tulossa on poika.
-itse himoitsen suolaista salmiakkia, eli onko se sitten poika?

Parillinen vai pariton

Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luuvt ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on pikku-prinsessa. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on pikku-prinssi.
- ikäni synnytyshetkellä on 27 ja vuosi 2016 eli toinen parillinen ja toinen pariton, poika siis.

Ihon kukkiminen

Jos naamasi kukkii kuin kevätniitty, voit syyttää siitä tulevaa tyttö-vauvaa. Uskomuksen mukaan tyttö vie äidiltään kauneuden, joten siitä finnit.
- kyllä meinaan kukkii, eli tyttö tulossa

Pahoinvointi

Olitko todella pahoinvoiva ensimmäisen kolmanneksen aikana? Tai oletko vielä? Merkit viittaavat tyttölapseen. Vähäinen tai olematon pahoinvointi viittaa taas poikaan.
- olin ja olen, eli tyttöön viittaa taas.

Myös mahanmuodon olen kuullut viittaavan sukupuoleen, jos maha on leveä tulee tyttö jos taas maha on sievästi edessä tulee poika. Päätelkääpä tuosta sitten kumpi se voisi olla :) Itse veikkaan tyttöä.

Helvetilliset yövuorot

Tulipas tehtyä viimeiset yövuorot tällä erää ja ei ollut helppoa! Eka yö meni vielä suhteellisen hyvin, mutta toinen yö olikin yhtä tuskaa, ainakin ne viimeiset tunnit. Iski järkyttävä väsymys ja sen seurauksena pahoinvointi, siinä sitten yritän lepäillä sohvalla ja koittaa olla nukahtamatta, voin kertoa että oli elämäni pisimmät tunnit. Onneksi olivat toisiaan ne viimeiset yövuorot, eikä tarvitse enää tämän raskauden aikana niitä tehdä. Tässä on nyt sitten pari päivää yritetty toipua rytmin muutoksesta, eikä ole sekään ongelmitta tapahtunut. Päätä on särkenyt, pahoinvointia ollut ja väsyttänyt koko ajan. Ruokakaan ei oiken maistu, joten väkisin joutuu syömään.

Oireiden perusteella ainakin tietää olevansa raskaana. Ja enhän mä ole voinut olla ostamatta vauvalle mitään vaikka en vielä sukupuolta tiedäkään. Tässä muutama kirpparilöytö :)

Kaukalopussi talvivauvalle :)

Nallehaalari oli isoveikallakin pienenä :)

Tämän tikruhaalarin olen ostanut jo varmaan vuosi sitten jemmaan ;)

Pöllöt <3

Ainoa minkä olen uutena ostanut.

Nämä oli vaan pakko saada :D

Mielialat vaihtelee jonkin verran ja varsinkin tuntuu että kiihdyn ihan pienistä ja hetkessä, ei ehkä kovin hyvä tuon pojan kanssa joka kokeilee rajojaan milloin missäkin asiassa. Itku on myös herkässä ja saatan itkee ihan hölmöistäkin asioista :D Nyt katsomaan Elämä lapselle-konsertti nessupaketin kanssa tietenkin :D

Mammajoogaa

Tänään alkoi äitiysjooga, siis työväenopiston kurssi jolle ilmoittauduin. Kurssilla oli tosi kivaa ja pääsi ihanasti rentoutumaan kaiken kiireen keskellä. Ihana saada joskus sitä kuuluisaa "omaa aikaa", ilman että tarvitsee miettiä mitään muuta kuin itseään.

Tänään paljon puhuttanut ja energiaa vienyt hallituksen aikomukset leikata sunnuntailisiä ja sairaslomia. Itsehän siis teen vuorotyötä, kuten myös mieheni, eli nämä leikkaukset tulevat tuntumaan meidän elämässämme hyvin paljon. Tähän kun lisätään vielä päivähoitomaksujen korotukset ja lapsilisien leikkaukset niin ei paljoa hurraata huudella. Eli tämänpäiväinen jooga tuli enemmän kuin tarpeeseen :) Tuli huomattua sekin kuinka jumissa lihakset onkaan, täytyy ehkä jatkaa venyttelyä vielä kotonakin.

Säikähdys

Kyllä tää raskaus tekee ihmisen herkäksi, heräsin yöllä perineiselle vessakäynnilleni ja siinä pyyhkiessäni huomasin että paperissa on verta! Paniikkihan siinä iski että tässäkö tää nyt sitten oli? Ei muuta ku kuukautisside pöksyihin ja sänkyyn pyöriin, eihän siinä unta saanut ku mietin että mikä meni vikaan. Vihdoin sain itselleni vakuutettua että kaikki on hyvin ja pieni vuoto on ihan normaalia, sain nukuttuakin vielä muutaman tunnin. Aamulla kerroin miehelle asiasta ja hän ihmetteli miksen ollut herättänyt häntä yöllä. Tuskaiset tunnit odottelin että neuvolan puhelinaika alkaa ja soitin sinne saadakseni varmistuksen että kaikki on hyvin. Terveydenhoitaja sanoi että vaikuttaisi ihan normaalilta mutta jos haluan niin voin käydä kuuntelemassa sydänäänet, no oman mielenrauhani vuoksi halusin. Syke 160 ja vikkelä Toukka koitti uiskennella karkuun koko ajan, että oli helpottunut olo! Siinä yöllä pyöriessäni mietin jo miten selittäisin asian tuolle 2-vuotiaalle joka on juuri oppinut että äidin mahassa on vauva ja sitä kysytään joka päivä. Onneksi ei tarvitse selittää mitään vaan voi edelleen vastata että "kyllä, äidin mahassa on vauva" ❤

Vauvalla kaikki hyvin

Ensimmäinen ultra oli 25.8, oli ihanaa nähdä Toukka ekaa kertaa ja saada varmuus siitä että siellä todella on elämää. Kaikki oli vauvalla hyvin, syke 160 tienoilla ja niskaturvotus 0,7mm. Ultrakuvaa ihasteltiin myös poitsun kanssa ja koitin selittää että vauva on äidin mahassa, eipä tuo reilu 2-vuotias sitä oikein vielä käsitä, kyseli vaan että "tuleeko vauva leikkimään autoilla" :D Seuraavan kerran päästään ihastelemaan Toukkaa vasta lokakuun lopulla rakenneultrassa.

Viime viikonloppu oli aika raskas, olin itse yövuoroissa ja tietenkin pojalla nousi juurikin torstai-iltana korkea kuume. Siinä olikin sitten mietittävää kun mies ei voinut olla töistä tilapäisellä hoitovapaalla koska itse olin kotona päivät (vaikkakin nukuin), joten lopulta päädyttiin siihen ratkaisuun että mies oli lauantain ja maanantain palkattomalla ja sunnuntaina meni iltavuoroon jolloin minä hoidin poikaa, ehdin nukkumaan kuitenkin muutaman tunnin koska mies meni vasta klo 12.30 töihin. Onneksi ei näitä yövuoroja enään ole kuin kaksi jäljellä ja loppu raskaudesta en niitä ajatellut enää tehdä, alkaa olla aika rankkaa valvominen kun on muutenkin väsynyt.

Maha alkaa erottumaan aika hyvin, tosin osa on ihan turvotustakin josta olen kärsinyt jo useamman viikon. Äitiyshousuihinkin piti vaihtaa jo rv 7 tienoilla koska turvotuksen takia en voinut enää farkkuja käyttää.

Aloitus

Elän jännittäviä, mutta onnellisia aikoja. Paljon on elämäni muuttunut muutamassa vuodessa ja muokkaantunut aivan erilaiseksi kuin ikinä osasin odottaa. Minun ei pitänyt mennä ikinä naimisiin tai hankkia lapsia. No ensimmäinen lapsi olikin ns. "vahinkolapsi" kuulostaa kamalalta sanalta mutta on totuus. Olinkin jo aika pitkällä kun sain tietää olevani raskaana, raskaus oli täysin oireeton ja kuukautisetkin tulivat säännöllisesti. Saatuani tietää raskaudesta en edes harkinnut raskauden keskeyttämistä, tosin ei se olisi viikkojen puolesta ollut mahdollistakaan. Ensimmäinen lapsi syntyi siis 11/12 ja poika on nyt siis 2v9kk, parhaimmassa uhmaiässä. No seuraava yllätys olikin se että yhtenä alkoholinhuuruisena hetkenä kosin miestäni ja häitä vietettiin 8/14. Tässä sitä siis ollaan perheen äiti ja vaimo, kumpaakaan minusta ei pitänyt tulla. Nyt odotetaan toista lasta, tällä kertaa suunniteltua ja toivottua. Raskausviikkoja on nyt kasassa 13+1. Laskettua-aikaa on nyt pari kertaa muutettu, mutta 8.3 pitäisi nyt olla se lopullinen. Tämä raskaus tuntuu nyt jotenkin erilaiselta, ensinnäkin siksi että olen ollut alusta asti selvillä raskaudesta ja tällä kertaa on oireetkin mukana kuvioissa. On pahoinvointia, selkäsärkyä, päänsärkyä, turvotusta, rintojen arkuutta ja muuta mukavaa. Päätin nyt aloittaa blogin johon saan purkaa omia ajatuksia arjesta johon on yhdistetty uhmaikäinen lapsi ja raskaushormonit, elämä ei aina ole tällä yhtälöllä helppoa mutta useimiten se on antoisaa ja ihanaa. On myös ihanaa seurata kuinka tuleva isoveli ymmärtää tulossa olevan muutoksen ja miten tulee siihen reagoimaan. Päivittelen tänne myös Toukan kuulumisia ja kuinka raskaus etenee.