Näin unta isästäni, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. En ainakaan muista että olisin aikaisemmin unta hänestä nähnyt. Unessa olin menossa asiakkaideni kanssa valokuvattavaksi, valokuvaamon omistikin yllätyksekseni isäni joka oli raitis ja kovin paljon nuoremman näköinen kuin mitä oikeasti on. Totesin unessa isälleni ivallisesti että "olet sitten jättänyt pullon kotiin", isä ei vastannut tähän mitään ja pian heräsinkin. Herättyäni tuli surullinen olo kun tajusin ettei uni ollutkaan totta, eikä tule koskaan olemaankaan. Myöhemmin kun tästä unesta kirjoitin vertaisryhmässä niin sydämeni muljahti pari kertaa, en ole ennen saanut juurikaan mitään fyysisiä oireita puhuessani isästäni. Pitkin päivää mietin tuota unta ja tajusin että isäni sivuutti minut täysin tuossa unessa, kertooko se siitä kuinka itse olen sivuuttanut hänet omassa elämässäni?
Illalla selatessani vielä facebookkia ennen nukkumaan menoa jäin katsomaan erästä kuvaa, siinä pieni tyttö istui isänsä sylissä, kaunis kuva ja siitä näkyi se isän ja tyttären välinen rakkaus. En vaan voinut olal katkeroitumatta, miksi minulla ei ollut tuollaista isää? Miksi juuri minun isäni pitää olla alkoholisti? Miksei minun isäni välitä? Ne kaikki lapsuuden tunteet iskivät päälle, ne kaikki tunteet jotka olen työntänyt kauas kauas pois mielestä.
Mietin myös että pitäisikö minun kirjoittaa isälleni kirje, kertoa ne kaikki asiat mitä olisin häneltä toivonut ja odottanut. Kertoa että hänellä on vielä mahdollisuus tutustua lapseensa ja lapsenlapsiinsa. Mutta hyödyttäisikö se mitään? Isä ei pystyisi vastaamaan kirjeeseen, en halua antaa hänelle yhteystietojani. Olenko minä tai kukaan muukaan ikinä merkannut isälle niin paljoa että hän olisi yrittänyt? Jos on yli 30 vuotta elämästään vetänyt viinaa piittaamatta mistään muusta, niin voiko sellainen ihminen enää muuttua? Katkerana olen lukenut myös tainoita siitä että näin on käynyt, joku on saanut isänsä tai äitinsä takaisin, miksen minä voi saada?
Olkaa onnellisia jos olette saaneet pitää molemmat vanhemmat elämässänne. Muistakaa myös kertoa heille kuinka tärkeitä he ovat. Loppujen lopuksi se millaiset vanhemmat meillä on ollut on muokannut meidät tälläisiksi kuin nyt olemme. Isäni alkoholismi ja sen mukaan tuoma välinpitämättömyys on vaikuttanut minuun niin monella tavalla etten edes itsekään aina osaa yhdistää asioita siihen.
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Minä ja kuningas alkoholi
Olen jonkin verran kirjoittanut isäni alkoholismista ja siitä miten se on vaikuttanut minuun. Nyt ajattelin kirjoittaa siitä kuinka itse koen alkoholin osana omaa elämääni.
Ensimmäiset alkoholikokeilut tapahtuivat teini-iässä kuten varmasti monella muullakin, ja kuten monet muutkin en minäkään osannut sitä teininä oikein käyttää. Usein tuli juotua liikaa ja sitten voitiin pahoin. Onneksi olin aina ystävien seurassa kun käytin alkoa ja aina oli joku joka huolehti. Nuorena aikuisena alkoa tulikin otettua melkeinpä joka viikonloppu, en tiedä olisiko sitä siinä vaiheessa jo voinut ongelmana pitää, koska vaikka olisin ollut menossa seuraavana päivänä töihin niin silti piti päästä baariin. Toisaaltahan tuo on sen ikäisillä aika "normaalia", tai mikä nyt on sitä normaalia alkoholin käyttöä?
Oikeastaan vasta kun lapsia sain niin oma alkoholin käyttö rauhottui, siis siinä mielessä että en enää aina vapailla juossut baareissa. Nykyään tulee enemmänkin tyydyttyä siihen saunasiideriin ja viinilasilliseen silloin tällöin. Kunnolla otan ehkä 2-3 kuukauden välein. Eli vaikka isälläni onkin alkoholiongelma niin en silti itse ole täysi absolutisti. Monesti lasisen lapsuuden eläneillä itsellään on joko alkoholiongelma tai sitten ovat vallan käyttämättä, ehkä juuri siitä syystä että geenit riippuvuuteen ovat olemassa.
Mutta mikä sitten on sitä ongelma käyttöä?
Alkoholismin lääketieteelliset kriteerit ICD-10:n mukaan ovat:
1.Voimakas himo tai pakonomainen halu ottaa alkoholia.
2. Heikentynyt kyky hallita alkoholin käytön aloittamista, määrää tai lopettamista.
3. Vieroitusoireita alkoholin käytön päättyessä tai vähentyessä. Voi ilmetä (a) alkoholille tyypillisenä vieroitusoireyhtymänä tai (b) alkoholin tai muun samankaltaisesti vaikuttavan päihteen käyttönä vieroitusoireiden lievittämiseksi.
4. Sietokyvyn kasvu. Voi ilmetä siten, että (a) käytettyä annosta suurennetaan päihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi tai (b) entinen annos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen käytön jatkuessa.
5. Käytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi. Voi ilmetä (a) muista merkittävistä kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen lähteistä luopumisena joko osittain tai kokonaan siten, että (b) tuntuva osa ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön ja sen vaikutuksista toipumiseen.
6. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen.
Näistä kriteereistä kolmen tai useamman on esiinnyttävä yhdessä ainakin kuukauden ajan tai toistuvasti 12 kuukauden pituisen jakson ajan, jotta voidaan puhua alkoholismista.
Itse koen että jos yksikin noista kohdista toteutuu niin se on ongelma.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin niin oma alkoholin käyttöni on vähentynyt roimasti lasten saannin jälkeen. Kotona lasten aikana en ota kuin sen yhden, en halua heidän aikanaan olla humalassa mutta en kuitenkaan halua piilotella heiltä alkoholia kokonaan. Haluan että lapseni oppivat minulta, että alkoholia voi käyttää myös fiksusti, eikä kaikkia alkoholia nauttivia ihmisiä tarvitse pelätä koska kaikki eivät ole räkäkännissä vaikka joisivatkin olutta, viiniä tms.
Itselleni tuo isäni juominen jätti sen jäljen, että kännäävien ihmisten seurassa oleminen tuo minulle epämukavan olon. Ennen hoidin asian niin että aloin sitten itsekin juomaan, että saisin tuon epämukavan olon pois. Nykyään noita tilanteita tulee onneksi harvoin.
Lasten aikana en tosiaan humalassa halua näyttäytyä, mutta en myöskään halua että lapset joutuvat joka viikko lähtemään hoitoonkaan sen takia että vanhemmat voivat kännätä. Eikä kyllä sille käännäämiselle ole itselläni suurempia halujakaan. Tuo 2-3 kuukauden välein on oikein sopiva väli.
Törmäsin fb:ssä kyselyyn "kuuluuko alkoholi sinun jouluusi?" vastausvaihtoehtoina oli vain "kyllä" tai "ei", todella moni joilla oli lapsia oli vastannut "ei" ja perustellut juuri tällä että "joulu on lasten juhla, eikä silloin kännätä". Onko suomalainen alkoholikulttuuri oikeasti vieläkin sitä että joko vedetään perseet tai sitten ei juoda ollenkaan? Kyllä minun jouluuni kuuluu alkoholi, ruuan kanssa nautitaan viiniä kuten juhla-aterialla kuuluukin. Ei sitä silti pullo tolkulla kiskota, eikä missään nimessä humalahakuisesti. Ja tämä on juuri se esimerkki mitä haluan lapsilleni tässä asiassa antaa; alkoholia voi nautia myös ilman humalahakuisuutta.
En halua kenenkään alkoholin käyttöä rajoittaa, jokainen tehköön elämällään mitä haluaa, mutta silloin kun kyseessä on lapsi niin kehoittaisin jokaista vanhempaa tarkkailemaan omaa alkoholin käyttöään ja sitä miten se vaikuttaa suorasti ja epäsuorasti lapseen. En minäkään kännisen isäni seurassa kovin monesti ollut, mutta jäljet jäi siitä että alkoholi meni minun edelleni. Viikko toisensa jälkeen jouduin pettymään kun odotin perjantaina isää hakemaan. Lapsi odottaa niitä yhteisiä vapaapäiviä vanhempiensa kanssa, jos hän "joutuukin" viettämään sen mummulassa tai muussa hoitopaikassa, voi sekin viestiä lapselle etteivät vanhemmat haluakaan olla hänen kanssaan.
Hyvää joulun odotusta kaikille!
Ensimmäiset alkoholikokeilut tapahtuivat teini-iässä kuten varmasti monella muullakin, ja kuten monet muutkin en minäkään osannut sitä teininä oikein käyttää. Usein tuli juotua liikaa ja sitten voitiin pahoin. Onneksi olin aina ystävien seurassa kun käytin alkoa ja aina oli joku joka huolehti. Nuorena aikuisena alkoa tulikin otettua melkeinpä joka viikonloppu, en tiedä olisiko sitä siinä vaiheessa jo voinut ongelmana pitää, koska vaikka olisin ollut menossa seuraavana päivänä töihin niin silti piti päästä baariin. Toisaaltahan tuo on sen ikäisillä aika "normaalia", tai mikä nyt on sitä normaalia alkoholin käyttöä?
Oikeastaan vasta kun lapsia sain niin oma alkoholin käyttö rauhottui, siis siinä mielessä että en enää aina vapailla juossut baareissa. Nykyään tulee enemmänkin tyydyttyä siihen saunasiideriin ja viinilasilliseen silloin tällöin. Kunnolla otan ehkä 2-3 kuukauden välein. Eli vaikka isälläni onkin alkoholiongelma niin en silti itse ole täysi absolutisti. Monesti lasisen lapsuuden eläneillä itsellään on joko alkoholiongelma tai sitten ovat vallan käyttämättä, ehkä juuri siitä syystä että geenit riippuvuuteen ovat olemassa.
Mutta mikä sitten on sitä ongelma käyttöä?
Alkoholismin lääketieteelliset kriteerit ICD-10:n mukaan ovat:
1.Voimakas himo tai pakonomainen halu ottaa alkoholia.
2. Heikentynyt kyky hallita alkoholin käytön aloittamista, määrää tai lopettamista.
3. Vieroitusoireita alkoholin käytön päättyessä tai vähentyessä. Voi ilmetä (a) alkoholille tyypillisenä vieroitusoireyhtymänä tai (b) alkoholin tai muun samankaltaisesti vaikuttavan päihteen käyttönä vieroitusoireiden lievittämiseksi.
4. Sietokyvyn kasvu. Voi ilmetä siten, että (a) käytettyä annosta suurennetaan päihtymyksen tai entisen vaikutuksen saavuttamiseksi tai (b) entinen annos tuottaa selvästi heikomman vaikutuksen käytön jatkuessa.
5. Käytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi. Voi ilmetä (a) muista merkittävistä kiinnostuksen kohteista tai tyydytyksen lähteistä luopumisena joko osittain tai kokonaan siten, että (b) tuntuva osa ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön ja sen vaikutuksista toipumiseen.
6. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen.
Näistä kriteereistä kolmen tai useamman on esiinnyttävä yhdessä ainakin kuukauden ajan tai toistuvasti 12 kuukauden pituisen jakson ajan, jotta voidaan puhua alkoholismista.
Itse koen että jos yksikin noista kohdista toteutuu niin se on ongelma.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin niin oma alkoholin käyttöni on vähentynyt roimasti lasten saannin jälkeen. Kotona lasten aikana en ota kuin sen yhden, en halua heidän aikanaan olla humalassa mutta en kuitenkaan halua piilotella heiltä alkoholia kokonaan. Haluan että lapseni oppivat minulta, että alkoholia voi käyttää myös fiksusti, eikä kaikkia alkoholia nauttivia ihmisiä tarvitse pelätä koska kaikki eivät ole räkäkännissä vaikka joisivatkin olutta, viiniä tms.
Itselleni tuo isäni juominen jätti sen jäljen, että kännäävien ihmisten seurassa oleminen tuo minulle epämukavan olon. Ennen hoidin asian niin että aloin sitten itsekin juomaan, että saisin tuon epämukavan olon pois. Nykyään noita tilanteita tulee onneksi harvoin.
Lasten aikana en tosiaan humalassa halua näyttäytyä, mutta en myöskään halua että lapset joutuvat joka viikko lähtemään hoitoonkaan sen takia että vanhemmat voivat kännätä. Eikä kyllä sille käännäämiselle ole itselläni suurempia halujakaan. Tuo 2-3 kuukauden välein on oikein sopiva väli.
Törmäsin fb:ssä kyselyyn "kuuluuko alkoholi sinun jouluusi?" vastausvaihtoehtoina oli vain "kyllä" tai "ei", todella moni joilla oli lapsia oli vastannut "ei" ja perustellut juuri tällä että "joulu on lasten juhla, eikä silloin kännätä". Onko suomalainen alkoholikulttuuri oikeasti vieläkin sitä että joko vedetään perseet tai sitten ei juoda ollenkaan? Kyllä minun jouluuni kuuluu alkoholi, ruuan kanssa nautitaan viiniä kuten juhla-aterialla kuuluukin. Ei sitä silti pullo tolkulla kiskota, eikä missään nimessä humalahakuisesti. Ja tämä on juuri se esimerkki mitä haluan lapsilleni tässä asiassa antaa; alkoholia voi nautia myös ilman humalahakuisuutta.
En halua kenenkään alkoholin käyttöä rajoittaa, jokainen tehköön elämällään mitä haluaa, mutta silloin kun kyseessä on lapsi niin kehoittaisin jokaista vanhempaa tarkkailemaan omaa alkoholin käyttöään ja sitä miten se vaikuttaa suorasti ja epäsuorasti lapseen. En minäkään kännisen isäni seurassa kovin monesti ollut, mutta jäljet jäi siitä että alkoholi meni minun edelleni. Viikko toisensa jälkeen jouduin pettymään kun odotin perjantaina isää hakemaan. Lapsi odottaa niitä yhteisiä vapaapäiviä vanhempiensa kanssa, jos hän "joutuukin" viettämään sen mummulassa tai muussa hoitopaikassa, voi sekin viestiä lapselle etteivät vanhemmat haluakaan olla hänen kanssaan.
Hyvää joulun odotusta kaikille!
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Lapsettomat vs. lapselliset
Jostain kumman syystä meillä ihmisillä on tapana lähes tulkoon asiassa kuin asiassa ottaa se oma puoli ja hyökätä sitä toista puolta vastaan, omaa näkökantaa puolustetaan niin kiivaasti että ei huomata vaikka satuttaisimme sitä toista puolta sanoillamme ja mielipiteillämme. Tämä aihe josta nyt kirjoitan on tietysti siinä mielessä eriasia, että me ihmiset nyt väkisinkin kuulumme jompaan kumpaan ryhmään. Toki täytyy ottaa huomioon se, että vaikka kuuluu johonkin ryhmään niin se ei silti tarkoita sitä että sitä toista ryhmää vastaan täytyy hyökätä ja ns. puolustella omaa ryhmäänsä, ainakaan niin että satuttaa toista sanoillaan. Jostain syystä halusin nyt kirjoittaa aiheesta lapsettomat vastaan lapselliset. Törmäsin sosiaalisessa mediassa keskusteluun aiheesta ja siellä kovin kärkkäästi arvosteltiin toista osapuolta.
Lapsettomilta tuli paljon kommenttia siitä kuinka lapselliset, varsinkin äidit, pitävät itseään yli-ihmisinä ja kuinka lapsettomat eivät voi tietää väsymyksestä mitään koska heillä ei ole lapsia.
Lapsellisilta taas kommentit ovat olleet että lapsettomat ovat kovasti aina neuvomassa lasten kasvatuksessa vaikka eivät siitä mitään tiedä.
Itse en pidä itseäni yli-ihmisenä, tai yhtään parempana ihmisenä kuin lapsettomat. Mutta totta helvetissä olen ylpeä siitä kaikesta mitä olen tehnyt, synnytys ja yövalvomiset, joiden jälkeen vielä oltu se päiväkin pystyssä ja hoidettu lapset. Tai esikoisen ollessa pieni, alle vuoden ikäinen, ensin valvottiin yöllä pari tuntia lapsen kanssa ja sitten menin aamuvuoroon töihin, jonka jälkeen hoidettiin se lapsi ja kotihommat ennen kuin pääsin nukkumaan, jos sain nukkua. Tai kun itse olet 39 asteen kuumeessa, mutta silti ne lapset on hoidettava vaikka haluaisit vain nukkua peiton alla.
Kyllähän tuo vähän korvaan särähtää jos joku sanoo, että on kovin väsynyt kun nukkui vain 6 tuntia yöllä, kun itse saisi joskus nukkua sen 6 tuntia putkeen edes niin olisin onnellinen. Tosin en yleensä asiasta mainitse kuin että itseänikin väsyttää, ei kai sitä joka asiaa tarvi alkaa vertailemaan, että kumpi tässä nyt sitten on väsyneempi.
Toinen asia mikä on ainakin itselleni aiheuttanut viime aikoin pahan mielen on se, että lapselliset eivät saisi valittaa. "Mitäs teit lapsia" on aika yleinen kommentti jos vähänkään avautuu ongelmistaan. Se että äidit ja isät ovat alkaneet puhumaan ääneen väsymyksestä, yksinäisyydestä, uupumuksesta, masennuksesta yms. on hyvä juttu, miksi se sitten pitää heti torpata ja heittää jokin ikävä kommentti? Sitten kauhistellaan otsikoita kun isä tappoi perheensä, tai äiti hukutti lapsensa. Ja yleensä nämäkin uutiset saavat osakseen kommentteja "ei olisi lapsia pitänyt tehdä jos on noin vaikeeta". Nyt ihmiset sitä empatiaa vähän peliin. Ei kukaan ennen lasten saantia tiedä mitä se elämä tulee olemaan. Lapsi voi sairastella paljon, vanhemmilta voi mennä työpaikka alta, tai vanhemmista toinen voi sairastua vakavasti. Lapset on mulle kaikki kaikessa ja rakastan niitä enemmän kuin mitään muuta, mutta silti jos mua joku asia ottaa päähän niin kyllä vain valitan ja tulen valittamaankin.
Ja suosittelen kyllä muillekin vanhemmille, valittakaa aina kun siltä tuntuu. Ei sitä muuten saa ääntään kuuluviin jos sitä ei käytä! Ja lopettakaa ihmiset toisten arvostelu, jokainen elää kuten itse parhaaksi näkee, oli se sitten lapsettomana tai lapsellisena. Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä. Ja sellanen neuvo vielä, että lopettakaa se lapsettomien ahdistelu niillä vauva-kysymyksillä, on meinaan suunnattoman ärsyttävää kun jatkuvasti udellaan että jokos se pulla on uunissa, toiset ovat lapsettomia omasta halustaan ja toiset taas siitä syystä että eivät yksinkertaisesti voi saada lapsia, joten ajattele että se kysymyksesi saattaa jopa oikeasti pahoittaa toisen mielen.
Ja tämän avautumisen myötä, leppoisaa sunnuntaita kaikille :)
Lapsettomilta tuli paljon kommenttia siitä kuinka lapselliset, varsinkin äidit, pitävät itseään yli-ihmisinä ja kuinka lapsettomat eivät voi tietää väsymyksestä mitään koska heillä ei ole lapsia.
Lapsellisilta taas kommentit ovat olleet että lapsettomat ovat kovasti aina neuvomassa lasten kasvatuksessa vaikka eivät siitä mitään tiedä.
Itse en pidä itseäni yli-ihmisenä, tai yhtään parempana ihmisenä kuin lapsettomat. Mutta totta helvetissä olen ylpeä siitä kaikesta mitä olen tehnyt, synnytys ja yövalvomiset, joiden jälkeen vielä oltu se päiväkin pystyssä ja hoidettu lapset. Tai esikoisen ollessa pieni, alle vuoden ikäinen, ensin valvottiin yöllä pari tuntia lapsen kanssa ja sitten menin aamuvuoroon töihin, jonka jälkeen hoidettiin se lapsi ja kotihommat ennen kuin pääsin nukkumaan, jos sain nukkua. Tai kun itse olet 39 asteen kuumeessa, mutta silti ne lapset on hoidettava vaikka haluaisit vain nukkua peiton alla.
Kyllähän tuo vähän korvaan särähtää jos joku sanoo, että on kovin väsynyt kun nukkui vain 6 tuntia yöllä, kun itse saisi joskus nukkua sen 6 tuntia putkeen edes niin olisin onnellinen. Tosin en yleensä asiasta mainitse kuin että itseänikin väsyttää, ei kai sitä joka asiaa tarvi alkaa vertailemaan, että kumpi tässä nyt sitten on väsyneempi.
Toinen asia mikä on ainakin itselleni aiheuttanut viime aikoin pahan mielen on se, että lapselliset eivät saisi valittaa. "Mitäs teit lapsia" on aika yleinen kommentti jos vähänkään avautuu ongelmistaan. Se että äidit ja isät ovat alkaneet puhumaan ääneen väsymyksestä, yksinäisyydestä, uupumuksesta, masennuksesta yms. on hyvä juttu, miksi se sitten pitää heti torpata ja heittää jokin ikävä kommentti? Sitten kauhistellaan otsikoita kun isä tappoi perheensä, tai äiti hukutti lapsensa. Ja yleensä nämäkin uutiset saavat osakseen kommentteja "ei olisi lapsia pitänyt tehdä jos on noin vaikeeta". Nyt ihmiset sitä empatiaa vähän peliin. Ei kukaan ennen lasten saantia tiedä mitä se elämä tulee olemaan. Lapsi voi sairastella paljon, vanhemmilta voi mennä työpaikka alta, tai vanhemmista toinen voi sairastua vakavasti. Lapset on mulle kaikki kaikessa ja rakastan niitä enemmän kuin mitään muuta, mutta silti jos mua joku asia ottaa päähän niin kyllä vain valitan ja tulen valittamaankin.
Ja suosittelen kyllä muillekin vanhemmille, valittakaa aina kun siltä tuntuu. Ei sitä muuten saa ääntään kuuluviin jos sitä ei käytä! Ja lopettakaa ihmiset toisten arvostelu, jokainen elää kuten itse parhaaksi näkee, oli se sitten lapsettomana tai lapsellisena. Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä. Ja sellanen neuvo vielä, että lopettakaa se lapsettomien ahdistelu niillä vauva-kysymyksillä, on meinaan suunnattoman ärsyttävää kun jatkuvasti udellaan että jokos se pulla on uunissa, toiset ovat lapsettomia omasta halustaan ja toiset taas siitä syystä että eivät yksinkertaisesti voi saada lapsia, joten ajattele että se kysymyksesi saattaa jopa oikeasti pahoittaa toisen mielen.
Ja tämän avautumisen myötä, leppoisaa sunnuntaita kaikille :)
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Aihe joka puhuttaa ja satuttaa
Luin eilen blogitekstin jossa bloggaaja kertoi kovin kärkkäästi lähinnä siitä kuinka hän ei halua koskaan olla lihava, sinänsä erikoinen postaus että ei kai sitä kukaan muukaan ole koskaan halunnut. Tuota tekstiä enemmän vereni sai kiehumaan ne kommentit joita tuo teksti oli saanut osakseen. Siellä muunmuassa kyseenalaistettiin laihduttamisen vaikeus, kun eihän se nyt vaikeata voi olla. Ja käskettiin läskejä lopettamaan se Heseaterioiden mättäminen. Näille järjenjättiläisille tässä nyt pari faktaa:
Lihavuus johtuu siitä että kaloreiden saanti ruuasta on isompi kuin energian kulutus. Tähän on vaikuttanut se, että ruumiillinen työ on vähentynyt ja ihmiset tekevät enemmän istumatyötä jossa ei ruumiillista rasitusta synny. Tämä selittää siis lihavuuden lisääntymisen, mutta yksittäisten ihmisten lihavuuden taustalla voi olla myös monia muita tekijöitä, kuten stressi, psyykkiset häiriöt ja unettomuus. Myös perimällä on vaikutusta lihavuuteen. Enkä edes lähde erittelemään niitä lukuisia sairauksia jotka vaikuttavat siihen ettei paino putoa vaikka kuinka yrittäisi. Myös monilla lääkkeillä on vaikutusta tähän.
"Nykyään tiedetään, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä aivojen toiminnan biologia on osittain erilaista kuin normaalipainoisilla. Sen seurauksena heillä on heikommat mahdollisuudet vastustaa nykyisen ruokamaailman houkutuksia. Lihavia henkilöitä ei voida syyttää itsekurin tai tahdonvoiman puutteesta, sillä taustalla biologisia eroja." Tässä suora lainaus Terveyskirjaston sivuilta.
Yksikään lihava ihminen ei varmastikaan ole ajatellut että haluaisi olla lihava, tai pyrkinyt lihavuuteen. Aivan samalla tavalla kuin ei päihderiippuvainen pyri päihderiippuvuuteen, tai masentunut ei ole masentunut koska haluaa olla. Kaikki meistä eivät omaa hyvää itsekuria ja nauti liikkumisesta, osalle se liikkuminen voi jopa olla tuskallista. Toisilla meistä on myös jo syntyessämme luotu ns. "huonot" geenit, lihavuuteen taipuvat geenit tai riippuvuuksiin taipuvat geenit. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Aikaisemmin se riippuvuuden kohde oli tupakka, nyt se on herkut. Kuten kuka tahansa riippuvainen minäkin pystyn olemaan ilman herkkuja jos haluan, mutta ei se piru vie helppoa ole ja silloin kun ratkean niin ajattelen että siinä tuli taas yksi epäonnistuminen, että mitäs tässä enää yrittämään. Sitten tulee vielä kommenttia, että "eihän se laihtuminen nyt niin vaikeaa ole", no ei varmaan ole jos sulla on hyvä aineenvaihdunta, hyvät geenit ja hyvä itsekuri.
Ihmisillä saa olla mielipiteitä, mutta siinä vaiheessa kun mielipiteesi loukkaa toista ihmistä, niin ole hyvä ja pidä se omana tietonasi. Niin kauan kun et tiedä toisen elämästä yhtään mitään, niin älä ala sitä arvostelemaan ja ala neuvoa kuinka pitäisi elää.
Mukavaa sunnuntai päivää kaikille, nauttikaa elämästä!
Lihavuus johtuu siitä että kaloreiden saanti ruuasta on isompi kuin energian kulutus. Tähän on vaikuttanut se, että ruumiillinen työ on vähentynyt ja ihmiset tekevät enemmän istumatyötä jossa ei ruumiillista rasitusta synny. Tämä selittää siis lihavuuden lisääntymisen, mutta yksittäisten ihmisten lihavuuden taustalla voi olla myös monia muita tekijöitä, kuten stressi, psyykkiset häiriöt ja unettomuus. Myös perimällä on vaikutusta lihavuuteen. Enkä edes lähde erittelemään niitä lukuisia sairauksia jotka vaikuttavat siihen ettei paino putoa vaikka kuinka yrittäisi. Myös monilla lääkkeillä on vaikutusta tähän.
"Nykyään tiedetään, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä aivojen toiminnan biologia on osittain erilaista kuin normaalipainoisilla. Sen seurauksena heillä on heikommat mahdollisuudet vastustaa nykyisen ruokamaailman houkutuksia. Lihavia henkilöitä ei voida syyttää itsekurin tai tahdonvoiman puutteesta, sillä taustalla biologisia eroja." Tässä suora lainaus Terveyskirjaston sivuilta.
Yksikään lihava ihminen ei varmastikaan ole ajatellut että haluaisi olla lihava, tai pyrkinyt lihavuuteen. Aivan samalla tavalla kuin ei päihderiippuvainen pyri päihderiippuvuuteen, tai masentunut ei ole masentunut koska haluaa olla. Kaikki meistä eivät omaa hyvää itsekuria ja nauti liikkumisesta, osalle se liikkuminen voi jopa olla tuskallista. Toisilla meistä on myös jo syntyessämme luotu ns. "huonot" geenit, lihavuuteen taipuvat geenit tai riippuvuuksiin taipuvat geenit. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Aikaisemmin se riippuvuuden kohde oli tupakka, nyt se on herkut. Kuten kuka tahansa riippuvainen minäkin pystyn olemaan ilman herkkuja jos haluan, mutta ei se piru vie helppoa ole ja silloin kun ratkean niin ajattelen että siinä tuli taas yksi epäonnistuminen, että mitäs tässä enää yrittämään. Sitten tulee vielä kommenttia, että "eihän se laihtuminen nyt niin vaikeaa ole", no ei varmaan ole jos sulla on hyvä aineenvaihdunta, hyvät geenit ja hyvä itsekuri.
Ihmisillä saa olla mielipiteitä, mutta siinä vaiheessa kun mielipiteesi loukkaa toista ihmistä, niin ole hyvä ja pidä se omana tietonasi. Niin kauan kun et tiedä toisen elämästä yhtään mitään, niin älä ala sitä arvostelemaan ja ala neuvoa kuinka pitäisi elää.
Mukavaa sunnuntai päivää kaikille, nauttikaa elämästä!
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Läski äiti
Luin tuossa pari päivää sitten Jenny Lehtisen kirjoittaman jutun äideistä jotka ovat ikuisia laihduttajia ja se kolahti ja kovaa. Itsehän olen laihduttanut esikoisen syntymästä saakka milloin enemmän, milloin vähemmän. Olen ostanut fitfarmin dieettejä, voittanut jonkun nettivalmennuksen fb kilpailussa, ollut Dukan dieetillä ja yksi puhdistusdieettikin tullut testattua. Niitä dieettejähän jaksaa aikansa, kunnes sitten palaa taas siiihen vanhaan ja kaikki karistetut kilot kiipeävät takaisin.
Tuon jutun luettuani aloin oikeasti ajattelemaan että onko tässä mitään järkeä? Joka kerta ollessani dieetillä olen joutunut ostamaan ja tekemään itselleni erikseen ruuat, useimmiten ne ovat olleet pelkkää salaattia proteiinilisällä koska omaan niin huonon mielikuvituksen ruuanlaiton suhteen. Pelkkää salaattia kun puputtaa menemään monta viikkoa niin eihän sitä kukaan jaksa! Kyllä siinä alkaa näkyä pizza- ja hampurilaishallusinaatioita silmissä. Nyt vielä kun esikoinen on alkanut nirsoilla ja pelata ruokansa kanssa, päätin että nyt saa dieettihömpötykset riittää. Jos ei tavallisella ruualla ja liikunnalla kilot karise niin kulkekoon mukana sitten! Pakko tähän väliin lisätä ettei tuo liikuntakaan ole vahvimpia puoliani ja sen saralla pitäisikin koittaa parannusta tehdä. Mutta miksi ihmeessä pitää koko ajan tavoitella sitä unelma vartaloa, jota ei todennäköisesti tule koskaan saamaan vaikka söisi loppu elämänsä salaattia, sen verran on tuota löysää nahkaa eturepussa että ei se siitä salaattia syömällä häviä.
Itselläni on itsetunto ongelmia enemmän ja vähemmän, mutta nyt päätin että perkule opettelen rakastaan tätä kroppaani jokaisen muhkuran ja löllykän kanssa, oli ne mukana loppu elämän tai ei. Se että stressaa koko ajan painonpudotuksesta ei ainakaan edistä sitä painon putoamista. Toivottavasti myös markkinoinnissa ollaan ottamassa sitä suuntaa että mainoksissa näkyy muitakin kuin laihoja malleja, H&M tässä tekikin jo mainoksen jossa esiintyi erinäköisiä, erikokoisia ja ennen kaikkea erilaisia naisia.
Mä yleensäkin ihmettelen, että mistä se ajatus äitien päähän on tullut että mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen pitää olla vanhoissa mitoissa? Siinä sitten hypätään salilla ja vaa'alla, jumpassa ja vaa'alla, lenkillä ja vaa'alla. Kohta herätäänkin siihen että mihin se vauvavuosi hävisi? Nainen ei ole henkisestikään entisensä synnytyksen jälkeen, vaan hänestä on tullut äiti. Äiti joka ajattelee lapsensa parasta aina ennen omaa parastaan, äiti joka juo kahvinsa ja syö ruokansa kylmänä koska lapsi tarvitsee huolenpitoa ensin. Miksi ihmeessä äidin pitäisi sitten ulospäin näyttää kuin ei koskaan olisi lasta saanutkaan?
Jennyn kirjoitusta lainaten: "Ihan oikeasti: kuinka moni meistä oikeasti ajattelee omasta äidistään, että kylläpä siinä olisi ollut hyvä äiti ja kaikin puolin parempi ihminen, jos se vain olisi ollut viisi kiloa kevyempi? Tai mummo perkele, liian pehmeä oli sylinsä! 20 kiloa olisi pitänyt mummon olla pienempi, niin minullakin olisi ollut mukavaa!" Niinpä!
Olkaamme kaikki sellaisia kuin olemme, olkaamme ylpeitä muhkuroistamme, niissä muhkuroissa ovat vauvamme köllötelleet, läskien alla suojassa maailman pahuudelta. Nyt ne lapset rutistelevat läskejämme ja rakastavat meitä juuri sellaisina kuin olemme, rakastakaamme siis itsekin itseämme sellaisina kuin olemme <3
Tuon jutun luettuani aloin oikeasti ajattelemaan että onko tässä mitään järkeä? Joka kerta ollessani dieetillä olen joutunut ostamaan ja tekemään itselleni erikseen ruuat, useimmiten ne ovat olleet pelkkää salaattia proteiinilisällä koska omaan niin huonon mielikuvituksen ruuanlaiton suhteen. Pelkkää salaattia kun puputtaa menemään monta viikkoa niin eihän sitä kukaan jaksa! Kyllä siinä alkaa näkyä pizza- ja hampurilaishallusinaatioita silmissä. Nyt vielä kun esikoinen on alkanut nirsoilla ja pelata ruokansa kanssa, päätin että nyt saa dieettihömpötykset riittää. Jos ei tavallisella ruualla ja liikunnalla kilot karise niin kulkekoon mukana sitten! Pakko tähän väliin lisätä ettei tuo liikuntakaan ole vahvimpia puoliani ja sen saralla pitäisikin koittaa parannusta tehdä. Mutta miksi ihmeessä pitää koko ajan tavoitella sitä unelma vartaloa, jota ei todennäköisesti tule koskaan saamaan vaikka söisi loppu elämänsä salaattia, sen verran on tuota löysää nahkaa eturepussa että ei se siitä salaattia syömällä häviä.
Itselläni on itsetunto ongelmia enemmän ja vähemmän, mutta nyt päätin että perkule opettelen rakastaan tätä kroppaani jokaisen muhkuran ja löllykän kanssa, oli ne mukana loppu elämän tai ei. Se että stressaa koko ajan painonpudotuksesta ei ainakaan edistä sitä painon putoamista. Toivottavasti myös markkinoinnissa ollaan ottamassa sitä suuntaa että mainoksissa näkyy muitakin kuin laihoja malleja, H&M tässä tekikin jo mainoksen jossa esiintyi erinäköisiä, erikokoisia ja ennen kaikkea erilaisia naisia.
Mä yleensäkin ihmettelen, että mistä se ajatus äitien päähän on tullut että mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen pitää olla vanhoissa mitoissa? Siinä sitten hypätään salilla ja vaa'alla, jumpassa ja vaa'alla, lenkillä ja vaa'alla. Kohta herätäänkin siihen että mihin se vauvavuosi hävisi? Nainen ei ole henkisestikään entisensä synnytyksen jälkeen, vaan hänestä on tullut äiti. Äiti joka ajattelee lapsensa parasta aina ennen omaa parastaan, äiti joka juo kahvinsa ja syö ruokansa kylmänä koska lapsi tarvitsee huolenpitoa ensin. Miksi ihmeessä äidin pitäisi sitten ulospäin näyttää kuin ei koskaan olisi lasta saanutkaan?
Jennyn kirjoitusta lainaten: "Ihan oikeasti: kuinka moni meistä oikeasti ajattelee omasta äidistään, että kylläpä siinä olisi ollut hyvä äiti ja kaikin puolin parempi ihminen, jos se vain olisi ollut viisi kiloa kevyempi? Tai mummo perkele, liian pehmeä oli sylinsä! 20 kiloa olisi pitänyt mummon olla pienempi, niin minullakin olisi ollut mukavaa!" Niinpä!
Olkaamme kaikki sellaisia kuin olemme, olkaamme ylpeitä muhkuroistamme, niissä muhkuroissa ovat vauvamme köllötelleet, läskien alla suojassa maailman pahuudelta. Nyt ne lapset rutistelevat läskejämme ja rakastavat meitä juuri sellaisina kuin olemme, rakastakaamme siis itsekin itseämme sellaisina kuin olemme <3
lauantai 24. syyskuuta 2016
Tunnelukoista
Löysin internetin syövereistä mielenkiintoisen testin jonka avulla pystyy tunnistamaan omat tunnelukkonsa. Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuja ajattelutapoja, jotka nykypäivänä aktivoituessaan saavat meidät toimimaan tiedostamattamme lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.
Tämä testi oli mielenkiintoinen, koska samalla sain selityksen jälleen monille toimintatavoilleni. Kun tietää mistä jokin toimintatapa johtuu niin sitä on helpompi lähteä korjaamaan.
Tässäpä omat testitulokseni:
HUOM! Tunnelukon kuvaus on aina sama, tunnelukon voimakkuuden pitäisi määrittää se kuinka hyvin kuvaus pätee minuun.
Pidät itseäsi erityisenä ja oikeutettuna tavanomaisesta poikkeaviin toimintatapoihin. Omat tarpeesi ovat sinulle tärkeämpiä kuin toisten. Olet vaativa ja kontrolloiva muita kohtaan, ja haluat että asiat menevät niin kuin sinä haluat. Sinun on vaikea hyväksyä vastustusta, kun haluat jotain. Haluat varmistua siitä että saat kaiken mitä haluat, miten haluat ja koska haluat. Tylsistyt ja pitkästyt helposti, ja sinusta saattaa tuntua etteivät rutiinitehtävät ole sinua varten - sinun ei pitäisi joutua tekemään niitä. Saatat rikkoa lakia tai sääntöjä - vaikkapa hurjastelemalla liikenteessä, huijaamalla liiketoimissa tai verotuksessa - koska uskot että sinulla on siihen oikeus. Oikeutuksen tunnelukon kanssa on hyvä olla ja et siksi ehkä näe omaa käyttäytymistäsi ongelmallisena, mutta läheisesi pitävät. Ennen pitkää tunnelukkosi kuitenkin saattaa sinut vaikeuksiin. Saatat hankkiutua suhteeseen alistuvan kumppanin kanssa, jota voit dominoida ja kohdella huonosti. Oikeutuksen tunnelukko on useimmiten kompensaatiota toista tunnelukkoa - vajavuuden, tunnevajeen, ulkopuolisuuden tai alistumisen tunnelukkoa - vastaan.
Täytyy kyllä myöntää, että allekirjoitan täysin tämän testin tulokset. Se miten näitä tunnelukkoja lähtisi avaamaan onkin sitten toinen juttu. Varsinkin nuo erittäin vahvat tunnelukot haittaavat elämää lähestulkoon päivittäin.
Meillä jokaisella on omat tunnelukkomme, omasi voit käydä testaamassa Tunne lukkosi- sivustolla.
Tämä testi oli mielenkiintoinen, koska samalla sain selityksen jälleen monille toimintatavoilleni. Kun tietää mistä jokin toimintatapa johtuu niin sitä on helpompi lähteä korjaamaan.
Tässäpä omat testitulokseni:
HUOM! Tunnelukon kuvaus on aina sama, tunnelukon voimakkuuden pitäisi määrittää se kuinka hyvin kuvaus pätee minuun.
Hyväksynnän haku
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Sinulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät sinusta, jopa ventovieraat. Pyrit olemaan muille mieliksi. Vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, haluat kuitenkin että hän pitää sinusta. Saatat tehdä pääköksiä ajatellen hyväksyvätkö vanhempasi, kumppanisi tai ystäväsi ne. Et ehkä uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät että sinua moititaan tai kritisoidaan. Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja saatat muuntautua sen mukaan, miten odotat muiden haluavan sinulta. Toivot että sinusta pidettäisiin, ja pyrit välttämään ristiriitoja tai toisten loukkaamista. Et esitä omia mielipiteitä torjunnan pelossa, tai sitten esität voimakkaita mielipiteitä testataksesi miten muut sinut hyväksyvät. Saatat pukeutua hyvin sovinnaisesti, ettet tuntisi itseäsi ulkopuoliseksi tai erilaiseksi. Teet paljon sen eteen, että ihmiset arvostaisivat sinua. Saatat hankkia menestystä, saavutuksia statusta, rikkautta tai kauneutta, jotta muut voisivat arvostaa sinua. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, sen sijaan muut ihmiset toimivat arvokkuutesi peilinä.
Sinulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät sinusta, jopa ventovieraat. Pyrit olemaan muille mieliksi. Vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, haluat kuitenkin että hän pitää sinusta. Saatat tehdä pääköksiä ajatellen hyväksyvätkö vanhempasi, kumppanisi tai ystäväsi ne. Et ehkä uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät että sinua moititaan tai kritisoidaan. Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja saatat muuntautua sen mukaan, miten odotat muiden haluavan sinulta. Toivot että sinusta pidettäisiin, ja pyrit välttämään ristiriitoja tai toisten loukkaamista. Et esitä omia mielipiteitä torjunnan pelossa, tai sitten esität voimakkaita mielipiteitä testataksesi miten muut sinut hyväksyvät. Saatat pukeutua hyvin sovinnaisesti, ettet tuntisi itseäsi ulkopuoliseksi tai erilaiseksi. Teet paljon sen eteen, että ihmiset arvostaisivat sinua. Saatat hankkia menestystä, saavutuksia statusta, rikkautta tai kauneutta, jotta muut voisivat arvostaa sinua. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, sen sijaan muut ihmiset toimivat arvokkuutesi peilinä.
Epäonnistuminen
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä.
Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä.
Alistuminen
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä agressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea.
Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä agressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea.
Kaltoin kohtelu
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin.
Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin.
Riippuvuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa joka pitää sinusta huolta mutta myös määrää elämästäsi - näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu.
Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa joka pitää sinusta huolta mutta myös määrää elämästäsi - näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu.
Uhrautuminen
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Löydän aina aikaa muille ja huolehdin läheisistäni. Olen tottunut kuuntelemaan toisten ongelmia. 5Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.
Löydän aina aikaa muille ja huolehdin läheisistäni. Olen tottunut kuuntelemaan toisten ongelmia. 5Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.
Ulkopuolisuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.
Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.
Emotionaalinen estyneisyys
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Sinusta on hämmentävää ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita toisille ihmisille. Uskot että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. Sinusta saattaa tuntua että olet kuin painetynnyri, joka saattaa purkautua milloin tahansa, siksi yrität hallita tekemisiäsi ja tunteitasi.
Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Sinusta on hämmentävää ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita toisille ihmisille. Uskot että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. Sinusta saattaa tuntua että olet kuin painetynnyri, joka saattaa purkautua milloin tahansa, siksi yrität hallita tekemisiäsi ja tunteitasi.
Vajavuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Joudut pitämään todelliset tunteesi ja ajatuksesi salassa, et halua myöntää muille olevasi tunteellinen tai tarvitseva ihminen. Esität ihmisille muuta kuin todella olet ja samalla pelkäät paljastumista. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan. Ehkä hyökkäät vajavuuden tunnettasi vastaan olemalla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan - myös kumppaniasi tai lapsiasi kohtaan. Saatat tuntea vetovoimaa torjuviin ja kriittisiin ihmisiin, jotka entisestään voimistavat vajavuuden tunnelukkoasi.
Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Joudut pitämään todelliset tunteesi ja ajatuksesi salassa, et halua myöntää muille olevasi tunteellinen tai tarvitseva ihminen. Esität ihmisille muuta kuin todella olet ja samalla pelkäät paljastumista. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan. Ehkä hyökkäät vajavuuden tunnettasi vastaan olemalla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan - myös kumppaniasi tai lapsiasi kohtaan. Saatat tuntea vetovoimaa torjuviin ja kriittisiin ihmisiin, jotka entisestään voimistavat vajavuuden tunnelukkoasi.
Rankaisevuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Saatat olla rankaiseva myös lähimmäisiäsi kohtaan. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi ja toisille etkä hyväksy puolusteluja kovin helposti.
Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Saatat olla rankaiseva myös lähimmäisiäsi kohtaan. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi ja toisille etkä hyväksy puolusteluja kovin helposti.
Hylkääminen
Tunnelukon voimakkuus: vahva
Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta.
Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta.
Pessimistisyys
Tunnelukon voimakkuus: vahva
Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Olet kova huolehtimaan ja murehdit tulevia tapahtumia tai tilanteita. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. Jos jotain hyvää tapahtuu. odotat että jotain pahaa on tapahtumassa seuraavaksi. Pelkäät, että saatat tehdä päätöksiä jotka johtavat kriisiin tai katastrofiin. Pelkäät virheitä ja pyrit siksi olemaan mahdollisimman huolellinen.
Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Olet kova huolehtimaan ja murehdit tulevia tapahtumia tai tilanteita. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. Jos jotain hyvää tapahtuu. odotat että jotain pahaa on tapahtumassa seuraavaksi. Pelkäät, että saatat tehdä päätöksiä jotka johtavat kriisiin tai katastrofiin. Pelkäät virheitä ja pyrit siksi olemaan mahdollisimman huolellinen.
Suojattomuus
Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi. Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa.
Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi. Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa.
Vaativuus
Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.
Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.
Riittämätön itsekontrolli
Tunnelukon voimakkuus: heikko
Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin. Olet ehkä joutunut ongelmiin auktoriteettien kanssa. Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. Työelämässä impulsiivisuutesi saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin, kun et pääse tavoitteisiisi. Ihmissuhteissa saatat etäännyttää läheisesi käyttäytymiselläsi. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi.
Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin. Olet ehkä joutunut ongelmiin auktoriteettien kanssa. Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. Työelämässä impulsiivisuutesi saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin, kun et pääse tavoitteisiisi. Ihmissuhteissa saatat etäännyttää läheisesi käyttäytymiselläsi. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi.
Tunnevaje
Tunnelukon voimakkuus: heikko
Sinusta tuntuu että kukaan ei tyydytä rakkauden ja huolenpidon tarvettasi, ja luultavasti uskot ettei kukaan todella kuuntele eikä ymmärrä sinua. Saatat välttää rakkaussuhteita, suhteet jäävät lyhyeksi tai sitten suojaat itseäsi ihastumalla henkilöön joka ei ole saatavilla. Saatat ihastua kylmiin, torjuviin, pidättyviin ja vähän antaviin henkilöihin. Jokin heissä viehättää sinua. Suhteet päättyvät usein alkuhuuman ja kovien odotusten jälkeen karvaaseen pettymykseen. Ehkä suuri toiveesi siitä että kumppanisi muuttuisi ja vielä joskus voisi täyttää tarpeesi pitää sinut suhteessa kylmän kumppanin kanssa. Saatat odottaa, että rakastettusi pitäisi lukea ajatuksesi ja osaisi automaattisesti tyydyttää hellyyden ja läheisyyden tarpeesi. Sinulle ei ole ehkä tullut mieleesikään ilmaista tarvettasi, sen sijaan saatat vetäytyä tai loukkaantua jos toinen ei pysty täyttämään rakastetuksi tulemisen kaipuutasi. Toistuvat vaille jäämiset vahvistavat tunnelukkoa ja uskot entistä vahvemmin ettet koskaan löydä elämäsi kumppania ja ettet ikinä saa tarvitsemaasi rakkautta.
Sinusta tuntuu että kukaan ei tyydytä rakkauden ja huolenpidon tarvettasi, ja luultavasti uskot ettei kukaan todella kuuntele eikä ymmärrä sinua. Saatat välttää rakkaussuhteita, suhteet jäävät lyhyeksi tai sitten suojaat itseäsi ihastumalla henkilöön joka ei ole saatavilla. Saatat ihastua kylmiin, torjuviin, pidättyviin ja vähän antaviin henkilöihin. Jokin heissä viehättää sinua. Suhteet päättyvät usein alkuhuuman ja kovien odotusten jälkeen karvaaseen pettymykseen. Ehkä suuri toiveesi siitä että kumppanisi muuttuisi ja vielä joskus voisi täyttää tarpeesi pitää sinut suhteessa kylmän kumppanin kanssa. Saatat odottaa, että rakastettusi pitäisi lukea ajatuksesi ja osaisi automaattisesti tyydyttää hellyyden ja läheisyyden tarpeesi. Sinulle ei ole ehkä tullut mieleesikään ilmaista tarvettasi, sen sijaan saatat vetäytyä tai loukkaantua jos toinen ei pysty täyttämään rakastetuksi tulemisen kaipuutasi. Toistuvat vaille jäämiset vahvistavat tunnelukkoa ja uskot entistä vahvemmin ettet koskaan löydä elämäsi kumppania ja ettet ikinä saa tarvitsemaasi rakkautta.
Oikeutus
Tunnelukon voimakkuus: heikkoPidät itseäsi erityisenä ja oikeutettuna tavanomaisesta poikkeaviin toimintatapoihin. Omat tarpeesi ovat sinulle tärkeämpiä kuin toisten. Olet vaativa ja kontrolloiva muita kohtaan, ja haluat että asiat menevät niin kuin sinä haluat. Sinun on vaikea hyväksyä vastustusta, kun haluat jotain. Haluat varmistua siitä että saat kaiken mitä haluat, miten haluat ja koska haluat. Tylsistyt ja pitkästyt helposti, ja sinusta saattaa tuntua etteivät rutiinitehtävät ole sinua varten - sinun ei pitäisi joutua tekemään niitä. Saatat rikkoa lakia tai sääntöjä - vaikkapa hurjastelemalla liikenteessä, huijaamalla liiketoimissa tai verotuksessa - koska uskot että sinulla on siihen oikeus. Oikeutuksen tunnelukon kanssa on hyvä olla ja et siksi ehkä näe omaa käyttäytymistäsi ongelmallisena, mutta läheisesi pitävät. Ennen pitkää tunnelukkosi kuitenkin saattaa sinut vaikeuksiin. Saatat hankkiutua suhteeseen alistuvan kumppanin kanssa, jota voit dominoida ja kohdella huonosti. Oikeutuksen tunnelukko on useimmiten kompensaatiota toista tunnelukkoa - vajavuuden, tunnevajeen, ulkopuolisuuden tai alistumisen tunnelukkoa - vastaan.
Täytyy kyllä myöntää, että allekirjoitan täysin tämän testin tulokset. Se miten näitä tunnelukkoja lähtisi avaamaan onkin sitten toinen juttu. Varsinkin nuo erittäin vahvat tunnelukot haittaavat elämää lähestulkoon päivittäin.
Meillä jokaisella on omat tunnelukkomme, omasi voit käydä testaamassa Tunne lukkosi- sivustolla.
torstai 22. syyskuuta 2016
Sairastelua ja puoli vuotis kuvailua
Meille iski tuo flunssa aalto jo toistamiseen tänä syksynä. Tällä kertaa itse olin kuumeessa yhden päivän ja lapset selvisivät pelkällä nuhalla ja yskällä. Syksy on kyllä just näiden tautien takia inhottavaa aikaa, vaikka muuten kovin nättiä onkin kun lehdet ovat saaneet väriä. Viime viikko menikin meillä siis lepäillessä. Alotin myös viime viikon maanantaina 12 päivän puhdistusdieetin, ensimmäiset 4 päivää söin pelkkiä smoothieita ja ei kyllä varsinkaan kipeänä ollut kovin mukava kokemus, onneksi pikku hiljaa on saanut lisätä ruokavalioon muutakin ja nyt alkaa olo jo ollakin todella hyvä. Huomenna on viimeinen päivä dieettiä ja lupasinkin itselleni lauantaiksi herkkupäivän näiden 12 päivän kärsimysten jälkeen :) Tähän mennessä painoakin tippunut jo reilu 3 kiloa, että tästä sai kiva startin painon pudotukseen, noita raskauskiloja kun on jo kahden lapsen edestä kertynyt.
Justus täytti 18. päivä ½-vuotta ja päätimme käydä ottamassa lapsista kuvia tämän kunniaksi, tosin tuo sairastelu hieman siirsi kuvien ottamista, mutta eilen saatiin ne vihdoin otettua. Paikaksi löytyi täältä Pirkkalasta Haikan perukoilla oleva pieni saari.
Varattiin myös miehen kanssa lokakuun alkuun laivareissu, joten päästään ihan kaksin viettämään laatuaikaa :) Meinattiin ensin mennä hotelliin Turkuun, mutta sitten hoksasin että Silja Linella oli tarjous ja päädyimmekin laivaan. Välillä tulee tarpeeseen pieni irtiotto arjesta. Lapset menevätkin sitten kahdeksi yöksi mummulaan, saa nähdä viihtyykö Justus joka on ollut tähän asti vain yhden yön kerrallaan pois kotoa.
Mukavaa syksyn jatkoa!
Justus täytti 18. päivä ½-vuotta ja päätimme käydä ottamassa lapsista kuvia tämän kunniaksi, tosin tuo sairastelu hieman siirsi kuvien ottamista, mutta eilen saatiin ne vihdoin otettua. Paikaksi löytyi täältä Pirkkalasta Haikan perukoilla oleva pieni saari.
Varattiin myös miehen kanssa lokakuun alkuun laivareissu, joten päästään ihan kaksin viettämään laatuaikaa :) Meinattiin ensin mennä hotelliin Turkuun, mutta sitten hoksasin että Silja Linella oli tarjous ja päädyimmekin laivaan. Välillä tulee tarpeeseen pieni irtiotto arjesta. Lapset menevätkin sitten kahdeksi yöksi mummulaan, saa nähdä viihtyykö Justus joka on ollut tähän asti vain yhden yön kerrallaan pois kotoa.
Mukavaa syksyn jatkoa!
lauantai 3. syyskuuta 2016
Töihin paluu ja hoitoon meno mietintää
Justus on vasta vajaa ½-vuotias ja mä mietin jo töihin paluuta ja hoitopaikkahakemuskin on jo tehty. Hieman tässä haikeena mietin että on enää 4,5 kuukautta siihen että itse palaan töihin, Justus saa nauttia kotona olosta sen jälkeen vielä pari viikkoa isin kanssa ja sitten alkaakin päiväkotielämä. Haluaisin toki olla kotona pidempäänkin, säälittää laittaa niin pientä päiväkotiin, mutta kun ei ole vaihtoehtoja. Kahden lähihoitajan taloudessa ei vaan kotihoidontuella pärjätä. Olihan tuo isompikin vasta 10 kuukautta kun aloitti päiväkodissa ja hyvinhän sillä on mennyt ja aina jäänyt päikkyyn mielellään. Nyt Justuksella on onneksi isoveli seurana päiväkodissa ja koska olemme molemmat vuorotyössä niin ne päikkypäivätkin jäävät monesti melko lyhyeksi. Onneksi tuo meidän päiväkoti on aivan ihana paikka ja hoitajien kanssa on ollut helppo kommunikoida. Lukas ei tosin ehtinyt siellä olemaan kuin puoli vuotta, mutta viihtyi hyvin. Kiva on myös se, että pojat pääsevät samaan ryhmään.
Itse odotan töihin paluuta jonkin verran, pääsee taas aikuiseen seuraan osaksi aikaa päivästä. Välillä kun tuntuu että täällä kotona kaatuu seinät päälle ja puhun vain vauvakieltä. Olin hiljattain yhden työkaverin luona Nosh-kutsuilla ja oli kyllä mukavaa kun pääsi vaihteeksi yksin johonkin ja sai jutella rauhassa muiden kanssa, niin ja tulihan sitä rahaakin vähän tuhlattua :)
Tunnelmat töihin paluun suhteen ovat siis hyvinkin ristiriitaiset; toisaalta odotan töihin paluuta, mikä muuten kertoo myös siitä että tykkään työstäni koska olen sinne innolla palaamassa. Toisaalta taas haluaisin olla vielä kotona lasten kanssa, enkä tohtisi laittaa pientä vielä hoitoon.
Säästin vielä lomapäiviä keväälle niin, että pystyn pitämään vielä parin viikon loman keväällä, eli pehmeä lasku tiedossa. Näistä viimeisistä kuukausista kotona yritän kyllä nauttia täysillä, koska enempää meille ei lapsia tule joten jatkossa ei tämän sortin lomia pidetä ;)
Olisi kiva kuulla teidän mietintöjänne aiheesta, onko teidän lapset menneet hoitoon minkä ikäisinä?
Minkälaisia ajatuksia teillä on töihin paluu äitiyslomalta herättänyt?
Itse odotan töihin paluuta jonkin verran, pääsee taas aikuiseen seuraan osaksi aikaa päivästä. Välillä kun tuntuu että täällä kotona kaatuu seinät päälle ja puhun vain vauvakieltä. Olin hiljattain yhden työkaverin luona Nosh-kutsuilla ja oli kyllä mukavaa kun pääsi vaihteeksi yksin johonkin ja sai jutella rauhassa muiden kanssa, niin ja tulihan sitä rahaakin vähän tuhlattua :)
Tunnelmat töihin paluun suhteen ovat siis hyvinkin ristiriitaiset; toisaalta odotan töihin paluuta, mikä muuten kertoo myös siitä että tykkään työstäni koska olen sinne innolla palaamassa. Toisaalta taas haluaisin olla vielä kotona lasten kanssa, enkä tohtisi laittaa pientä vielä hoitoon.
Säästin vielä lomapäiviä keväälle niin, että pystyn pitämään vielä parin viikon loman keväällä, eli pehmeä lasku tiedossa. Näistä viimeisistä kuukausista kotona yritän kyllä nauttia täysillä, koska enempää meille ei lapsia tule joten jatkossa ei tämän sortin lomia pidetä ;)
Olisi kiva kuulla teidän mietintöjänne aiheesta, onko teidän lapset menneet hoitoon minkä ikäisinä?
Minkälaisia ajatuksia teillä on töihin paluu äitiyslomalta herättänyt?
tiistai 23. elokuuta 2016
Kiitos äiti!
Olen paljon lueskellut muiden lasista lapsuutta eläneiden kokemuksia sekä katsellut nyt uudestaan Ylen Pullopostia lapsuudesta- dokumenttisarjaa ja olen tajunnut kuinka onnekas olenkaan ollut etten ole joutunut elämään saman katon alla alkoholisti isäni kanssa. Se että isän alkoholismi olisi ollut oikeasti osa joka päiväistä elämää olisi varmasti tehnyt kaikesta monin kertaisesti raskaampaa. Onhan se toki ollut ajatuksissa jatkuvasti, mutta poissa silmistä kuitenkin. Minun ei ole tarvinnut koulumatkalla miettiä että onko isä kännissä vai ei, ainostaan olen miettinyt tuleeko isä hakemaan viikonlopuksi vai ei. Monissa näissä tarinoissa on myös kuulunut se katkeruus äitiä kohtaan, koska äiti on antanut perhe-elämän mennä siihen että kaikki elävät alkoholistin ehdoilla. En tiedä olenko koskaan kiittänyt äitiäni siitä että hänellä oli voimia erota isästä minun ollessani kaksi vuotias, olen ehkä toiminut juurikin päin vastoin ja joskus jopa ollut vihainen siitä että äitini on alkoholistin kanssa lapsen mennyt tekemään, nyt kun itse on asiaa alkanut ajatella usealtakin eri kantilta niin ymmärrän myös paremmin äitiäni.
Myös se että on itse tullut äidiksi on avannut silmiäni, moni ei ymmärräkään kuinka vaikeaa se lapsen parhaaksi toimiminen onkaan. Joutuu tekemään monia tulevaisuutta koskevaa päätöstä joista ei koskaan voi olla varma että teenkö nyt oikein, pakko vain sormet ristissä toivoa että ei ole mokannut. Äitini ei koskaan estänyt minun ja isäni tapaamisia, vaikka syitä olisi varmasti ollut. Isällä oli aina mahdollisuus sovittuna aikana tavata minua, se olikin sitten isästä kiinni tapahtuiko niin. Sitä olisiko ollut parempi eristää isä elämästäni jo ollessani lapsi, emme tule koskaan saamaan selville. Mutta uskon vakaasti että äitini on ajatellut vain ja ainoastaan minun parastani kun ei ole eristänyt isää elämästäni. Ehkä olikin parempi että itse tajusin ajan kuluessa, että alkoholistin pitäminen elämässä ei loppujen lopuksi aiheuta muuta kuin surua ja pettymyksiä.
Minusta ei pitänyt koskaan tulla äitiä, en halunnut lapsia. En tiedä pelkäsinkö sitä että en osaisi olla riittävän hyvä äiti, olenhan kokenut aina olevani riittämätön mihin vaan. Esikoinen kun sitten yllättäen päättikin tulla maailmaan oli minulle samantien selvää että minusta ei ole aborttia tekemään, ja sitä päätöstä en ole koskaan katunut. Lasten saaminen ja äidiksi tulo on muuttanut ajatusmaailmaani järjettömän paljon, se rakkaus mitä omaa lastaan kohtaan tuntee on jotain niin suurta, tekisin mitä vain lasteni puolesta. Silloin kun lapsi tulee halaamaan ja sanoo "minä rakastan sinua äiti", sillä hetkellä tuntee olevansa riittävän hyvä äiti. Täydellistä äitiä ei ole olemassakaan, mutta jokainen lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva äiti on hyvä äiti.
Äitini kirjoitti kerran facebookkiin olevansa ylpeä siitä kuinka hyvä äiti minä olen, aloin miettimään että niin mistähän se äidin malli on tullut? Jos oma äitini ei olisi tehnyt niin paljon töitä, että isästäni huolimatta lapsuuteni oli hyvä eikä minulta koskaan puuttunut mitään, olisinko itsekään niin hyvä äiti?
Joten kiitos äiti, ilman sitä että olit hyvä äiti minulle, en minäkään olisi hyvä äiti pojilleni <3
Myös se että on itse tullut äidiksi on avannut silmiäni, moni ei ymmärräkään kuinka vaikeaa se lapsen parhaaksi toimiminen onkaan. Joutuu tekemään monia tulevaisuutta koskevaa päätöstä joista ei koskaan voi olla varma että teenkö nyt oikein, pakko vain sormet ristissä toivoa että ei ole mokannut. Äitini ei koskaan estänyt minun ja isäni tapaamisia, vaikka syitä olisi varmasti ollut. Isällä oli aina mahdollisuus sovittuna aikana tavata minua, se olikin sitten isästä kiinni tapahtuiko niin. Sitä olisiko ollut parempi eristää isä elämästäni jo ollessani lapsi, emme tule koskaan saamaan selville. Mutta uskon vakaasti että äitini on ajatellut vain ja ainoastaan minun parastani kun ei ole eristänyt isää elämästäni. Ehkä olikin parempi että itse tajusin ajan kuluessa, että alkoholistin pitäminen elämässä ei loppujen lopuksi aiheuta muuta kuin surua ja pettymyksiä.
Minusta ei pitänyt koskaan tulla äitiä, en halunnut lapsia. En tiedä pelkäsinkö sitä että en osaisi olla riittävän hyvä äiti, olenhan kokenut aina olevani riittämätön mihin vaan. Esikoinen kun sitten yllättäen päättikin tulla maailmaan oli minulle samantien selvää että minusta ei ole aborttia tekemään, ja sitä päätöstä en ole koskaan katunut. Lasten saaminen ja äidiksi tulo on muuttanut ajatusmaailmaani järjettömän paljon, se rakkaus mitä omaa lastaan kohtaan tuntee on jotain niin suurta, tekisin mitä vain lasteni puolesta. Silloin kun lapsi tulee halaamaan ja sanoo "minä rakastan sinua äiti", sillä hetkellä tuntee olevansa riittävän hyvä äiti. Täydellistä äitiä ei ole olemassakaan, mutta jokainen lastaan rakastava ja lapsen parasta ajatteleva äiti on hyvä äiti.
Äitini kirjoitti kerran facebookkiin olevansa ylpeä siitä kuinka hyvä äiti minä olen, aloin miettimään että niin mistähän se äidin malli on tullut? Jos oma äitini ei olisi tehnyt niin paljon töitä, että isästäni huolimatta lapsuuteni oli hyvä eikä minulta koskaan puuttunut mitään, olisinko itsekään niin hyvä äiti?
Joten kiitos äiti, ilman sitä että olit hyvä äiti minulle, en minäkään olisi hyvä äiti pojilleni <3
keskiviikko 17. elokuuta 2016
Kesän touhuilut
Meillä on ollut yksi parhaimmista kesistä ikinä! Touhua on riittänyt sopivissa määrin ja välillä ollaan oltu ihan vaan kotona. Vaikka alku kesästä tuntuikin että alkaa seinät kaatua päälle niin miehen 4 viikon kesäloma kyllä pelasti tilanteen ja nyt tuntuu että jaksaa taas itsekin paremmin. Alku kesästä tehtiin isomman lapsen kanssa retki Ähtäriin, En itsekään ollut käynyt Ähtärissä moneen vuoteen joten oli ihan mukava kokemus ja pojallakin vaikutti olevan mukavaa, ehkä myös se että sai viettää aikaa äidin ja isin kanssa ilman pikkuveikkaa oli pojalle luksusta :)
 |
| Vähän ehkä jännitti :) |
 |
| Veljesrakkautta <3 |
Myös toisessa mummulassa piipahdettiin koko perheen voimin, isompi siellä viettikin jo juhannuksen jälkeen pari päivää yksinään. Isomummia käytiin juhlistamassa, ikää tuli mittariin 91 vuotta :)
 |
| Isomummin kanssa herkuttelua :) |
 |
| Saippuakuplia |
Heinäkuun lopulla suuntasimme mökkeilemään Merikarvialle MeriCampingiin. Leirintäalue oli todella kiva ja lapsille riitti puuhaa. Mukana matkassa oli mummu ja vaari joten isommalla riitti touhua :)
 |
| Meidän mökki |
 |
| Minigolfiakin piti päästä kokeilemaan |
 |
| Ja hyvinhän se sujui |
 |
| Leikkipaikalla oli mukava touhuta |
 |
| Ja isikin uskalsi karuselliin ;) |
 |
| Marjoja suoraan puskasta suuhun :) |
 | ||
| Vaarin kanssa vietetty aika on tärkeää <3 |
Justukselle tulee huomenna 5 kuukautta täyteen, soseita ollaan kuukauden verran maisteltu ja koko ajan maistuu paremmin. Tällä hetkellä tuntuu kasvissoseet tekvän kauppansa paremmin kuin hedelmäsoseet. Huomenna on myös 5kk neuvola, saa nähdä paljonko on poika kasvanut, ainakin tuntuu että on kuukaudessa kasvanut hirmuisesti. Lattialla ei kauaa paikalla pysytä vaan kieritään tai peruutetaan, vielä ei eteenpäin olla juurikaan ryömitty. Isommalla alkoi kerho eilen ja loppu kuusta alkaa liikuntakerho taas kerran viikossa. Emme siis ihan toimettomiksi jää vaikka se syksy alkaakin jo uhkaavasti saapua.
Eilen vietimme myös 2-vuotis hääpäiväämme <3 Kaiken sen kevään/alku kesän ikävyyksien jälkeen tuo päivä tuntui erityisen tärkeältä. Tässä me todella olemme vielä yhdessä ja onnellisimpina kuin koskaan, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Mukavaa syksyn odotusta!
ps. vielä on kesää jäljellä ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)