Lapsettomat vs. lapselliset

Jostain kumman syystä meillä ihmisillä on tapana lähes tulkoon asiassa kuin asiassa ottaa se oma puoli ja hyökätä sitä toista puolta vastaan, omaa näkökantaa puolustetaan niin kiivaasti että ei huomata vaikka satuttaisimme sitä toista puolta sanoillamme ja mielipiteillämme. Tämä aihe josta nyt kirjoitan on tietysti siinä mielessä eriasia, että me ihmiset nyt väkisinkin kuulumme jompaan kumpaan ryhmään. Toki täytyy ottaa huomioon se, että vaikka kuuluu johonkin ryhmään niin se ei silti tarkoita sitä että sitä toista ryhmää vastaan täytyy hyökätä ja ns. puolustella omaa ryhmäänsä, ainakaan niin että satuttaa toista sanoillaan. Jostain syystä halusin nyt kirjoittaa aiheesta lapsettomat vastaan lapselliset. Törmäsin sosiaalisessa mediassa keskusteluun aiheesta ja siellä kovin kärkkäästi arvosteltiin toista osapuolta.
Lapsettomilta tuli paljon kommenttia siitä kuinka lapselliset, varsinkin äidit, pitävät itseään yli-ihmisinä ja kuinka lapsettomat eivät voi tietää väsymyksestä mitään koska heillä ei ole lapsia.
Lapsellisilta taas kommentit ovat olleet että lapsettomat ovat kovasti aina neuvomassa lasten kasvatuksessa vaikka eivät siitä mitään tiedä.
Itse en pidä itseäni yli-ihmisenä, tai yhtään parempana ihmisenä kuin lapsettomat. Mutta totta helvetissä olen ylpeä siitä kaikesta mitä olen tehnyt, synnytys ja yövalvomiset, joiden jälkeen vielä oltu se päiväkin pystyssä ja hoidettu lapset. Tai esikoisen ollessa pieni, alle vuoden ikäinen, ensin valvottiin yöllä pari tuntia lapsen kanssa ja sitten menin aamuvuoroon töihin, jonka jälkeen hoidettiin se lapsi ja kotihommat ennen kuin pääsin nukkumaan, jos sain nukkua. Tai kun itse olet 39 asteen kuumeessa, mutta silti ne lapset on hoidettava vaikka haluaisit vain nukkua peiton alla.
Kyllähän tuo vähän korvaan särähtää jos joku sanoo, että on kovin väsynyt kun nukkui vain 6 tuntia yöllä, kun itse saisi joskus nukkua sen 6 tuntia putkeen edes niin olisin onnellinen. Tosin en yleensä asiasta mainitse kuin että itseänikin väsyttää, ei kai sitä joka asiaa tarvi alkaa vertailemaan, että kumpi tässä nyt sitten on väsyneempi.

Toinen asia mikä on ainakin itselleni aiheuttanut viime aikoin pahan mielen on se, että lapselliset eivät saisi valittaa. "Mitäs teit lapsia" on aika yleinen kommentti jos vähänkään avautuu ongelmistaan. Se että äidit ja isät ovat alkaneet puhumaan ääneen väsymyksestä, yksinäisyydestä, uupumuksesta, masennuksesta yms. on hyvä juttu, miksi se sitten pitää heti torpata ja heittää jokin ikävä kommentti? Sitten kauhistellaan otsikoita kun isä tappoi perheensä, tai äiti hukutti lapsensa. Ja yleensä nämäkin uutiset saavat osakseen kommentteja "ei olisi lapsia pitänyt tehdä jos on noin vaikeeta". Nyt ihmiset sitä empatiaa vähän peliin. Ei kukaan ennen lasten saantia tiedä mitä se elämä tulee olemaan. Lapsi voi sairastella paljon, vanhemmilta voi mennä työpaikka alta, tai vanhemmista toinen voi sairastua vakavasti. Lapset on mulle kaikki kaikessa ja rakastan niitä enemmän kuin mitään muuta, mutta silti jos mua joku asia ottaa päähän niin kyllä vain valitan ja tulen valittamaankin.
Ja suosittelen kyllä muillekin vanhemmille, valittakaa aina kun siltä tuntuu. Ei sitä muuten saa ääntään kuuluviin jos sitä ei käytä! Ja lopettakaa ihmiset toisten arvostelu, jokainen elää kuten itse parhaaksi näkee, oli se sitten lapsettomana tai lapsellisena. Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä. Ja sellanen neuvo vielä, että lopettakaa se lapsettomien ahdistelu niillä vauva-kysymyksillä, on meinaan suunnattoman ärsyttävää kun jatkuvasti udellaan että jokos se pulla on uunissa, toiset ovat lapsettomia omasta halustaan ja toiset taas siitä syystä että eivät yksinkertaisesti voi saada lapsia, joten ajattele että se kysymyksesi saattaa jopa oikeasti pahoittaa toisen mielen.

Ja tämän avautumisen myötä, leppoisaa sunnuntaita kaikille :)