Oon nyt käynyt kahdesti psykiatrin vastaanotolla ja sain nyt lausunnon psykoterapiaa varten. Lueskelin noita psykiatrin kirjoittamia kertomuksia käynneistäni ja kävi ilmi että diagnoosini lievästä masennuksesta olikin vaihtunut keskivaikeaksi masennukseksi. Noita kertomuksia oli muutenkin todella ihmeellistä lukea, ihan kuin siinä kerrottaisiin jostain toisesta ihmisestä. Ei mun pitänyt koskaan masentua vaan mun piti olla vahva ja selviytyä menneisyydestäni ilman kolhuja. Tekisi mieli ravistella itseään ja huutaa että kerää nyt itsesi! Miksi oman pään pitää kääntää kaikki asiat itseä vastaan? Kaikki negatiivinen kritiikki kääntyy mun päässä maailmanlopuksi ja ajattelen automaattisesti että oon sit ihan paska, kaikessa. Mulla oli maha kipeä yhtenä päivänä ja heti ajattelin että nyt mulla on joku kasvain vatsassa ja kuolen kohta. Sitten taas kuitenkin tiedostan että kaikki noi ajatukset on ihan älyttömiä ja tekisi mieli hakata päätä seinään ihan vaan sen takia että on niin helvetin idioottimaista edes ajatella noin.
No mutta kaikeksi onneksi pääsen vihdoin alkuvuodesta aloittamaan psykoterapian ja toivottavasti saan sieltä apua myös näihin ajatuksiini. Koska en kai mäkään niin toivoton tapaus voi olla?
