sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Miksi minä?

Näin unta isästäni, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. En ainakaan muista että olisin aikaisemmin unta hänestä nähnyt. Unessa olin menossa asiakkaideni kanssa valokuvattavaksi, valokuvaamon omistikin yllätyksekseni isäni joka oli raitis ja kovin paljon nuoremman näköinen kuin mitä oikeasti on. Totesin unessa isälleni ivallisesti että "olet sitten jättänyt pullon kotiin", isä ei vastannut tähän mitään ja pian heräsinkin. Herättyäni tuli surullinen olo kun tajusin ettei uni ollutkaan totta, eikä tule koskaan olemaankaan. Myöhemmin kun tästä unesta kirjoitin vertaisryhmässä niin sydämeni muljahti pari kertaa, en ole ennen saanut juurikaan mitään fyysisiä oireita puhuessani isästäni. Pitkin päivää mietin tuota unta ja tajusin että isäni sivuutti minut täysin tuossa unessa, kertooko se siitä kuinka itse olen sivuuttanut hänet omassa elämässäni?

Illalla selatessani vielä facebookkia ennen nukkumaan menoa jäin katsomaan erästä kuvaa, siinä pieni tyttö istui isänsä sylissä, kaunis kuva ja siitä näkyi se isän ja tyttären välinen rakkaus. En vaan voinut olal katkeroitumatta, miksi minulla ei ollut tuollaista isää? Miksi juuri minun isäni pitää olla alkoholisti? Miksei minun isäni välitä? Ne kaikki lapsuuden tunteet iskivät päälle, ne kaikki tunteet jotka olen työntänyt kauas kauas pois mielestä.

Mietin myös että pitäisikö minun kirjoittaa isälleni kirje, kertoa ne kaikki asiat mitä olisin häneltä toivonut ja odottanut. Kertoa että hänellä on vielä mahdollisuus tutustua lapseensa ja lapsenlapsiinsa. Mutta hyödyttäisikö se mitään? Isä ei pystyisi vastaamaan kirjeeseen, en halua antaa hänelle yhteystietojani. Olenko minä tai kukaan muukaan ikinä merkannut isälle niin paljoa että hän olisi yrittänyt? Jos on yli 30 vuotta elämästään vetänyt viinaa piittaamatta mistään muusta, niin voiko sellainen ihminen enää muuttua? Katkerana olen lukenut myös tainoita siitä että näin on käynyt, joku on saanut isänsä tai äitinsä takaisin, miksen minä voi saada?

Olkaa onnellisia jos olette saaneet pitää molemmat vanhemmat elämässänne. Muistakaa myös kertoa heille kuinka tärkeitä he ovat. Loppujen lopuksi se millaiset vanhemmat meillä on ollut on muokannut meidät tälläisiksi kuin nyt olemme. Isäni alkoholismi ja sen mukaan tuoma välinpitämättömyys on vaikuttanut minuun niin monella tavalla etten edes itsekään aina osaa yhdistää asioita siihen.