Kyllä tää raskaus tekee ihmisen herkäksi, heräsin yöllä perineiselle vessakäynnilleni ja siinä pyyhkiessäni huomasin että paperissa on verta! Paniikkihan siinä iski että tässäkö tää nyt sitten oli? Ei muuta ku kuukautisside pöksyihin ja sänkyyn pyöriin, eihän siinä unta saanut ku mietin että mikä meni vikaan. Vihdoin sain itselleni vakuutettua että kaikki on hyvin ja pieni vuoto on ihan normaalia, sain nukuttuakin vielä muutaman tunnin. Aamulla kerroin miehelle asiasta ja hän ihmetteli miksen ollut herättänyt häntä yöllä. Tuskaiset tunnit odottelin että neuvolan puhelinaika alkaa ja soitin sinne saadakseni varmistuksen että kaikki on hyvin. Terveydenhoitaja sanoi että vaikuttaisi ihan normaalilta mutta jos haluan niin voin käydä kuuntelemassa sydänäänet, no oman mielenrauhani vuoksi halusin. Syke 160 ja vikkelä Toukka koitti uiskennella karkuun koko ajan, että oli helpottunut olo! Siinä yöllä pyöriessäni mietin jo miten selittäisin asian tuolle 2-vuotiaalle joka on juuri oppinut että äidin mahassa on vauva ja sitä kysytään joka päivä. Onneksi ei tarvitse selittää mitään vaan voi edelleen vastata että "kyllä, äidin mahassa on vauva" ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti