Kävin keväällä Avominnen päihdeluennolla, mikä oli hyvin silmiä avaava. Itse kun on niin katkeroitunut ja aina syyttänyt isää siitä että hän on pilannut elämäni, niin nyt jollakin tavalla ymmärrän ettei se ehkä kuitenkaan ole ollut yksin isän syy. Alkoholismi on krooninen aivosairaus, ja on siis riippuvuus alkoholiin. Nuo alkoholismin kriteerit mainitsin jo aikaisemmassa blogikirjoituksessa Minä ja kuningas alkoholi.
Alkoholismin syntyyn vaikuttaa siis vahvasti geeniperimä, näin ollen alkoholismi on myös periytyvä sairaus. Nämä ns. alkoholismigeenit vaikuttavat siis sekä alkoholin sietokykyyn, toleranssi on korkeampi ja pystyy nauttimaan alkoholia enemmän, että alkoholin vaikutuksiin aivoissa jolloin vaikutus on voimakkaampaa ja syntyy rakastumisen tunne päihteeseen. Eli tältä kantilta tarkasteltuna voidaan todeta, ettei alkoholismi ole tietoinen valinta vaan näitä geenejä omaava voi jäädä koukkuun jo ensimmäisestä annoksesta. Alkoholismin periytyvyyttä on tutkittu vuosikymmeniä ja noita geenejä on löydetty useita.
Miten sitten todetaan kenellä nuo geenit ovat? Tähän tarvitaan aina päihdettä, ihminen ei ole alkoholisti pelkkien geenien vuoksi. Hän on tavallinen ihminen, kunnes hän saa päihdettä ja jää koukkuun, silloin hänestä tulee alkoholisti. Reilusti yli puolet päihderiippuvaisista on kokenut voimakasta mielihyvää jo ensimmäisistä kerroista lähtien. Heillä on myös lähes poikkeuksetta lähisuvussaan alkoholismia, joten heillä on jo valmiiksi päihteille ehdollistunut hermosto. Alkoholismi, kuten ei muutkaan sairaudet, katso kehen ne iskevät, sosiaalisella asemalla tai lapsuudella ei ole merkytystä alkoholismin synnyssä. Ihminen voi siis olla peräisin hyvästä perheestä, mutta silti sairastua. Sosiaalisen aseman huononeminen onkin usein vasta seuraus päihdeongelmasta.
Alkoholismin geneettinen periytyvyys on voimakkaampaa kuin esim. diabeteksella tai skitsofrenialla, mutta silti sitä pidetään yhä mielenterveysongelmana tai mielen heikkoutena. Tämän huomaa myös siitä ettei terveystietolomakkeissa ole suvun sairauksien kohdalla mitään mainintaa päihdeongelmista, eli tätä periytyvyyttä ei ole otettu huomioon. Suunnilleen joka 10. suomalainen sairastuu päihderiippuvuuteen päihteiden käytön alettua, tämä kertoo sen että meillä suomailaisilla on tuo alkoholismigeeni aika vahva, voisipa melkein puhua kansantaudista vaikka sitä ei THL:n sivuilla olekaan mainittu.
Alkoholisti juo siis saadakseen siitä mielihyvää. Krooninen alkoholisti ei tunne enää mielihyvää, vaan juomisen ainoa tarkoitus on saada keho ns. normaalitilaan. Joka kerta kun riippuvainen ihminen altistaa itsensä pienellekin määrälle alkoholia, alkaa hermosto vaatia sitä lisää. Alkoholisti voi olla pitkiäkin aikoja juomatta, mutta hänen ei tarvitse ottaa kuin pieni määrä alkoholia ja juominen riistäytyy käsistä, halusi hän sitä itse tai ei.
Mitä enemmän ihminen altistaa hermostoaan alkoholille, sen varmemmin tuo geeniperimä siirtyy seuraaville sukupolville. Olisikin hyvä muistaa, että vaikka itsellä ei olisikaan alkoholismiin johtavia geenejä, niin liiallinen alkoholin käyttö ennen hedelmöitystä tai äidillä raskauden aikana voi johtaa lapsen jonkin asteiseen geneettiseen alttiuteen.
Alkoholismi on siis sairaus jonka syntymisestä ei voi itse ottaa vastuuta, mutta toipumisestaan kyllä.
Lisätietoa alkoholismista ja sen hoidosta löydät Avominnen sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti